Hei kaikille, jotka edelleen vilkaisevat blogiani aika ajoin :-)
Huomasin Erican Too big to be me -blogissa mainion postauksen, johon Erica kerää blogiosoitteita lukijoiltaan. Kunhan saan "omaa aikaa" perheeltä, aion käydä lukemassa ja tutustumassa uusiin blogeihin. Hih, se on aina kivaa puuhaa esim. iltapalan yhteydessä, kun kersat ovat jo menneet nukkumaan.
Toivottavasti marraskuu ei vie voittoa meistä kuntoilijoista... Mulla on pientä matalalentoa ollut ilmassa nyt yli viikon. Salilla en ole käynyt kokonaiseen viikkoon enkä juoksuharrastustakaan ole edes harkinnut yhtä pitkään aikaan. Ruokailutkin ovat menneet niin ja näin, hiilareita on puputettu ja herkkujakin sallittu.
Vaaka näytti pari viikkoa sitten 79,4 kg eli käväisin jo seiskakymppisissä, vaan nyt lukemat on varmaan jo tuosta nousseet.
Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus käväistä salilla tekemässä kokovartalotreeni, josko siitä taas innostuisi aloittamaan päivittäisen reenaamisen :-) Harmi vaan, että tauon jälkeen lihakset jäävät jumiin salin jäljiltä ja seuraavana päivänä meinaa taas jäädä harkat väliin.
Olen muuten tavannut peilistä kaksi uutta tuttavuutta: olkapäät ja takareisilihakset! Aika kivat fileet on havaittavissa töpökkäjaloissani kun oikein pullistelee. Olkapäätkin ovat jo aivan muuta kuin vanha kaljapullon kaula.
Kesäkuntoa kohti!
Timmi Täti
torstai 22. marraskuuta 2012
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kuulumisia
Hyvää sunnuntaihuomenta kaikille pitkästä aikaa!
Olen ollut poissa blogimaailmasta monestakin eri syystä. En ole ollut jatkuvasti nettiyhteyden päässä, enkä ole rehellisesti jaksanut motivoitua kirjoittamaan päivityksiä elämäntapamuutoksestani, joka ei ole tuonut näyttäviä tuloksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin jatkanut uudella tiellä, pitänyt huolta treeneistä ja katsonut, etten ole syönyt täysin väärin. Tulokset ovat ehkä enemmänkin henkisiä kuin peilistä nähtäviä. Voin paljon paremmin, kun pääsen salille väsyttämään itseni ja kun tiedän estäneeni hotkimiskohtaukset taas yhdellä rahka-annoksella.
Luen edelleen aktiivisesti teidän muiden blogeja ja pakko myöntää olevani hieman kateellinen hurjista saavutuksistanne. Yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja olla tyytyväinen näihin omiin edellytyksiini: voin hyvin vaikka en painakaan vähemmän.
Tsemppiä kaikille ja urheilullista talvea!
Olen ollut poissa blogimaailmasta monestakin eri syystä. En ole ollut jatkuvasti nettiyhteyden päässä, enkä ole rehellisesti jaksanut motivoitua kirjoittamaan päivityksiä elämäntapamuutoksestani, joka ei ole tuonut näyttäviä tuloksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin jatkanut uudella tiellä, pitänyt huolta treeneistä ja katsonut, etten ole syönyt täysin väärin. Tulokset ovat ehkä enemmänkin henkisiä kuin peilistä nähtäviä. Voin paljon paremmin, kun pääsen salille väsyttämään itseni ja kun tiedän estäneeni hotkimiskohtaukset taas yhdellä rahka-annoksella.
Luen edelleen aktiivisesti teidän muiden blogeja ja pakko myöntää olevani hieman kateellinen hurjista saavutuksistanne. Yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja olla tyytyväinen näihin omiin edellytyksiini: voin hyvin vaikka en painakaan vähemmän.
Tsemppiä kaikille ja urheilullista talvea!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Hiiiitaaaasti, mutta suunta on oikea
Totuuden hetki on taas käsillä nimittäin on viikkopunnituksen aika. Mulla on lähtenyt viikon aikana painosta kokonaiset 100 grammaa eli saldo on 80,9 kg. Hmm.. tuohan tarkoittaisi sitä, että kymmenessä viikossa mulla olis mahdollista pudottaa kokonainen kilo!!!!
Mä olen vähän tuskastunut ja jaksan edelleen ihmetellä, miksi mulla on läski niin sitkeässä. Joko syön liian vähän tai liian paljon, tietäisinpä vaan kumpaa. Muutoksia ruokamääriin en aio toistaiseksi tehdä vaan tarkkailen suhdanteita vielä maltillisesti.
Onko teistä kenelläkään kokemuksia mielialalääkkeiden ja laihdutuksen yhdistämisestä? Mä nimittäin olen kerännyt nämä kiloni masennuslääkityksen avustamana (tämä on ihan yleisesti todettu juttu) ja paino nousisi holtittomasti edelleenkin, jos en söisi superdieetin ohjeen mukaan. Ei tuo massa silti pienenekään, joten olen alkanut miettiä, josko lääkityksellä olisi osansa asiaan.
Tämä nyt on tällaisen laiskan ex-herkkupepun viimeinen oljenkorsi. Syyhän ei ole minussa tai tavoissani ;o
Yksi asia, mihin tulee varmaan muutos on liikunnan lisääminen entisestään. Olen jäämässä pois töistä ja ensi viikosta lähtien alan urheilla heti aamusta endorfiinifixit silmissä kiiluen. Tietysti mun täytyy hoitaa velvollisuudet opintojen suhteenkin, mutta on se sentään melkoisen luksusta mennä aamulla salille ja reenailla rauhassa :)) Voi sitä riemua!
Tästähän tuli ihan hyvä tsemppi viikonlopulle! Vuorossa on ainakin juoksuhaasteen kolmas päivä ja tietty salia ja kotitreeniä. Ostin muuten 3+1 päiviltä M-koon takin, jonka vetskari menee sitä paitsi kiinni! Ei paha.
Mä olen vähän tuskastunut ja jaksan edelleen ihmetellä, miksi mulla on läski niin sitkeässä. Joko syön liian vähän tai liian paljon, tietäisinpä vaan kumpaa. Muutoksia ruokamääriin en aio toistaiseksi tehdä vaan tarkkailen suhdanteita vielä maltillisesti.
Onko teistä kenelläkään kokemuksia mielialalääkkeiden ja laihdutuksen yhdistämisestä? Mä nimittäin olen kerännyt nämä kiloni masennuslääkityksen avustamana (tämä on ihan yleisesti todettu juttu) ja paino nousisi holtittomasti edelleenkin, jos en söisi superdieetin ohjeen mukaan. Ei tuo massa silti pienenekään, joten olen alkanut miettiä, josko lääkityksellä olisi osansa asiaan.
Tämä nyt on tällaisen laiskan ex-herkkupepun viimeinen oljenkorsi. Syyhän ei ole minussa tai tavoissani ;o
Yksi asia, mihin tulee varmaan muutos on liikunnan lisääminen entisestään. Olen jäämässä pois töistä ja ensi viikosta lähtien alan urheilla heti aamusta endorfiinifixit silmissä kiiluen. Tietysti mun täytyy hoitaa velvollisuudet opintojen suhteenkin, mutta on se sentään melkoisen luksusta mennä aamulla salille ja reenailla rauhassa :)) Voi sitä riemua!
Tästähän tuli ihan hyvä tsemppi viikonlopulle! Vuorossa on ainakin juoksuhaasteen kolmas päivä ja tietty salia ja kotitreeniä. Ostin muuten 3+1 päiviltä M-koon takin, jonka vetskari menee sitä paitsi kiinni! Ei paha.
torstai 27. syyskuuta 2012
Paino strikes back!
No on tää nyt sampetti ihme touhua! Mikä tässä mun ruokavalio/treeni-yhdistelmässä mättää??
Täytyy nyt kai avata hieman tuota aloitusta. Olen nimittäin käynyt joka aamu vaa'alla tämän viikon ajan ihan vain saadakseni tietää, miten paljon viime viikonlopun siiderinlipitys ja puolikas pitsa verottavat mun tavoitteista. Ja johan nyt on: alkuviikon paino tippui päivittäin 100 grammaa, mut nyt yhtäkin lähdettiin taas ylöspäin, enkä ole muuttanut mitään syömisissäni. Puntilla ja lenkillä olen käynyt su, ma ja ti.
Joku teistä bloggaajista taannoin kirjoitti oman teoriansa herkuttelun vaikutuksesta painoon, en nyt muista kuka se oli... mutta teoria meni yksinkertaistetusti jotenkin niin (ja korjatkaa jos olen väärässä), että mässyttelyn jälkeen paino tippuu vielä normisti parin päivän ajan, kunnes salakavalasti päättääkin kostaa ns. jälkikäteen melkein viikko synnin tielle ajautumisen jälkeen. Eli maksanko viinoitteluani nyt viikko lankeemuksen jälkeen?
Ja oikeesti, musta tuntuu, etten tämän täydellisemmin pysty noudattamaan superdieetin ruokavaliota ja liikuntaohjeita. Muut superdieettaajat juhlivat mielettömiä painonpudotuksia ja samaan hengenvetoon vielä kehtaavat sanoa, etteivät noudata ohjeita just jetsulleen eivätkä todellakaan jaksa raahautua lenkille tai tee lihaskuntoharjoittelua (mm. selkä kipeänä, nenä tukossa tms. tms.). Silti tuloksia syntyy. PRKL.
Äh, kyllä tää tästä. Jatkan silti sitkeesti eteenpäin ja TOIVON, että jossain vaiheessa mut palkittaiskin tästä muutoksesta, jonka oon tehny. Mä söin äskenkin lounaaksi kesäkurpitsaa ja pari kananokaretta. Hei haloo! Mä olisin voinut lähteä muiden mukaan buffetpöytään ahnehtimaan! En silti menny. Missä kiitos?
Täytyy nyt kai avata hieman tuota aloitusta. Olen nimittäin käynyt joka aamu vaa'alla tämän viikon ajan ihan vain saadakseni tietää, miten paljon viime viikonlopun siiderinlipitys ja puolikas pitsa verottavat mun tavoitteista. Ja johan nyt on: alkuviikon paino tippui päivittäin 100 grammaa, mut nyt yhtäkin lähdettiin taas ylöspäin, enkä ole muuttanut mitään syömisissäni. Puntilla ja lenkillä olen käynyt su, ma ja ti.
Joku teistä bloggaajista taannoin kirjoitti oman teoriansa herkuttelun vaikutuksesta painoon, en nyt muista kuka se oli... mutta teoria meni yksinkertaistetusti jotenkin niin (ja korjatkaa jos olen väärässä), että mässyttelyn jälkeen paino tippuu vielä normisti parin päivän ajan, kunnes salakavalasti päättääkin kostaa ns. jälkikäteen melkein viikko synnin tielle ajautumisen jälkeen. Eli maksanko viinoitteluani nyt viikko lankeemuksen jälkeen?
Ja oikeesti, musta tuntuu, etten tämän täydellisemmin pysty noudattamaan superdieetin ruokavaliota ja liikuntaohjeita. Muut superdieettaajat juhlivat mielettömiä painonpudotuksia ja samaan hengenvetoon vielä kehtaavat sanoa, etteivät noudata ohjeita just jetsulleen eivätkä todellakaan jaksa raahautua lenkille tai tee lihaskuntoharjoittelua (mm. selkä kipeänä, nenä tukossa tms. tms.). Silti tuloksia syntyy. PRKL.
Äh, kyllä tää tästä. Jatkan silti sitkeesti eteenpäin ja TOIVON, että jossain vaiheessa mut palkittaiskin tästä muutoksesta, jonka oon tehny. Mä söin äskenkin lounaaksi kesäkurpitsaa ja pari kananokaretta. Hei haloo! Mä olisin voinut lähteä muiden mukaan buffetpöytään ahnehtimaan! En silti menny. Missä kiitos?
maanantai 24. syyskuuta 2012
Treenit jäi vajaaksi, siispä täysi höyry päälle!
Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille!
Täti kävi perjantaina niin sanotusti radalla. Ei siis missään juoksuradalla, kuten olisi pitänyt, vaan ihan yöelämässä. Tämä oli niin harvinaista herkkua, etten missään nimessä halunnut kieltää itseltäni muutamaa alkoholipitoista juomaa, tietenkin ymmärtäen niissä piilevät kalorit. Mulla ei ole minkäänlaista koukutusta alkoholiin, edes viininlipittämiseen, mihin joillakin tuntuu olevan päivittäinen tarve, joten siiderit eivät olleet mulle edes varsinaisia repsahduksia, enkä pode huonoa omaatuntoa niistä.
Repsahdus sattui tietenkin sitten, kun oli aamuyöstä aika suunnistaa kotia kohti. Kuka askeetti silloin edes pystyy vastustamaan mättöruuan kutsua? En minä ainakaan ja suorastaan hotkaisin kiduksiini puolikaan (HUOM. puolikkaan) pitsan siinä pahaa oloa torjuessani. Kyllä teki niin gutaa!! Ja siis olihan mulla jonkin sortin älli päässä, kun en suostunut kokonaista lättyä syömään.
Tämä kaikki oli puoleltani etukäteen suunniteltua, joten mitään sortumista ei mielestäni käynyt. Sortuminen olisi ollut se, että olisin lauantaina jatkanut samaa linjaa ja ahtanut mässyä naamaan. Vietettiin taas synttäreitä ja herkuteltiin (paitsi minä en!), käytiin uimassa ja ravintolassa (mulle salaatti). Olen todella ylpeä itsestäni, kun pystyin jatkamaan terveellistä linjaa pienestä kapulasta huolimatta.
Nyt on taas vähäksi aikaa siiderit nautittu. Voin entistä ehompana jatkaa painonpudotusta. Teki niin hyvää todistaa itselleni, että pystyn pitämään itseni kärryillä, vaikka vähän antaisi joskus löysiä.
Viime viikko ei mennyt liikuntojen osalta täysin putkeen: tein vain kolme punttistreeniä. Dammit!
vk 38
ti: juoksuohjelman päivä 1
ke: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 2
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 3
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3 uudestaan
Nyt on taas kova halu treenaamaan. En pysty tekemään täydellisesti superdieetin hc-treeniä enää. Siinä odotetaan vähän liian nopeaa kehitystä. Siksipä pidän kiinni tästä sarjasta nykyisillä toistoilla niin kauan kun se tuntuu vielä maistuvan hyvältä (ja sitä se tekee!). Hilaan vastusta rankemmaksi itsekseni vasta sitten kun tunnen olevani valmis siihen.
Ei muuta kun usvaa putkeen ja meno jatkuu! Hikistä treeniviikkoa kaikille lukijoille!
Täti kävi perjantaina niin sanotusti radalla. Ei siis missään juoksuradalla, kuten olisi pitänyt, vaan ihan yöelämässä. Tämä oli niin harvinaista herkkua, etten missään nimessä halunnut kieltää itseltäni muutamaa alkoholipitoista juomaa, tietenkin ymmärtäen niissä piilevät kalorit. Mulla ei ole minkäänlaista koukutusta alkoholiin, edes viininlipittämiseen, mihin joillakin tuntuu olevan päivittäinen tarve, joten siiderit eivät olleet mulle edes varsinaisia repsahduksia, enkä pode huonoa omaatuntoa niistä.
Repsahdus sattui tietenkin sitten, kun oli aamuyöstä aika suunnistaa kotia kohti. Kuka askeetti silloin edes pystyy vastustamaan mättöruuan kutsua? En minä ainakaan ja suorastaan hotkaisin kiduksiini puolikaan (HUOM. puolikkaan) pitsan siinä pahaa oloa torjuessani. Kyllä teki niin gutaa!! Ja siis olihan mulla jonkin sortin älli päässä, kun en suostunut kokonaista lättyä syömään.
Tämä kaikki oli puoleltani etukäteen suunniteltua, joten mitään sortumista ei mielestäni käynyt. Sortuminen olisi ollut se, että olisin lauantaina jatkanut samaa linjaa ja ahtanut mässyä naamaan. Vietettiin taas synttäreitä ja herkuteltiin (paitsi minä en!), käytiin uimassa ja ravintolassa (mulle salaatti). Olen todella ylpeä itsestäni, kun pystyin jatkamaan terveellistä linjaa pienestä kapulasta huolimatta.
Nyt on taas vähäksi aikaa siiderit nautittu. Voin entistä ehompana jatkaa painonpudotusta. Teki niin hyvää todistaa itselleni, että pystyn pitämään itseni kärryillä, vaikka vähän antaisi joskus löysiä.
Viime viikko ei mennyt liikuntojen osalta täysin putkeen: tein vain kolme punttistreeniä. Dammit!
vk 38
ti: juoksuohjelman päivä 1
ke: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 2
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 3
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3 uudestaan
 |
| Tällanen kroppa mullekin plz! |
Nyt on taas kova halu treenaamaan. En pysty tekemään täydellisesti superdieetin hc-treeniä enää. Siinä odotetaan vähän liian nopeaa kehitystä. Siksipä pidän kiinni tästä sarjasta nykyisillä toistoilla niin kauan kun se tuntuu vielä maistuvan hyvältä (ja sitä se tekee!). Hilaan vastusta rankemmaksi itsekseni vasta sitten kun tunnen olevani valmis siihen.
Ei muuta kun usvaa putkeen ja meno jatkuu! Hikistä treeniviikkoa kaikille lukijoille!
perjantai 21. syyskuuta 2012
Puntariperjantai
Tulla tupsahti viikkopunnituksen aika :-) Kerrankin pystyin hyppäämään vaa'alle puhtaalla omallatunnolla, eikä tarvinnut pettyä: painoa on pudonnut viikon takaisesta 1,8 kg eli mulla on tällä hetkellä massaa se 81 kg. Edelleenkin siis ihan järkyttävästi mutta toivottavasti pian pääsen sentään taas seiskalla alkavien kerhoon (ja niin kuin joskus, ei niin kauan sitten, vannoin etten koskaan edes nousisi seiskakymppisiin!!)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Normipäivä, hyvin menee mutta menköön
Vielä on kaksi päivää viikkopunnitukseen. Ihan jo alkaa jännittää, mitä tämä mennyt viikko on saanut aikaan, vai onko yhtään mitään? Kyllä mulla on vahva voittajafiilis, kun olen tehnyt nyt tämän Oma joululahja -haasteen, päättänyt pystyä siihen ja ensimmäinen viikko on sujunut täydellisesti.
Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.
Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.
On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!
Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.
Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.
On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)