Normipäivä, hyvin menee mutta menköön

Vielä on kaksi päivää viikkopunnitukseen. Ihan jo alkaa jännittää, mitä tämä mennyt viikko on saanut aikaan, vai onko yhtään mitään? Kyllä mulla on vahva voittajafiilis, kun olen tehnyt nyt tämän Oma joululahja -haasteen, päättänyt pystyä siihen ja ensimmäinen viikko on sujunut täydellisesti.

Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.

Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.

On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!