Takaisin ruotuun

Sain eilen keittiövaa'an ja pääsin ahertamaan keittiössä pakasterasioiden kimpussa. Todella huojentavaa, kun mulla on pakasteessa nyt takuuruoat valmiina, sillä suunnittelemattomuus aikaan saa ainakin mulla repsahteluja.

Treenitavoitteessa on pysytty hyvin. Alan päästä taas superdieetin makuun, yes!

Jos jossain vaiheessa saan hetken vapaa-aikaa ja koneen eteeni, tavoitteeni on muokata blogin ulkoasua sivistyneemmän näköiseksi ja jatkossa lisätä kuviakin tänne. Kaiken kattava järjestelmällisyys ja suunnittelu auttavat näissä elämän ruuhkavuosissa :-)

Luovutusmieliala hiiteen!

Hitto soikoon. Olen elävä esimerkki ihmisestä, joka saarnaa muuta ja tekee toista. Paasaan aina sitä, ettei vaa'assa kannata käydä liian usein, se vain masentaa. Mittanauhaan se on luottaminen! 

Ensimmäinen superdieettiviikko hurahti ohi ja putosin jo junasta.

Tein lauantaina sen virheen, että astuin puntariin. Painonpudotus vaivaiset kaksisataa grammaa. Mieli musteni oitis ja aloin heittelemään suuhuni kaikkea kiellettyä, kuten leipää ja täytekakkua (lapseni synttärit). Marssimme paikalliseen uuteen ruokaravintolaan ja jo mennessä pauhasin miehelleni, että tämä täti ottaa nyt kyllä ravintolan suurimman pihvin, sen verta v*tutti. Ja niin tein: pasta-annos kera maukkaan leivän ja illalla vielä 150 g karkkipussi palan painikkeeksi.

Viikonloppu oli siis täydellinen fiasko. Jatkoin sunnuntaina hyväksi todettua linjaa ja söin vadelmapiirakkaa ja jäätelöä, nam nam.

Olen syyttänyt superdieetin alun epäonnistumista mm. seuraavista syistä: synttäreitä (ja näitä tulee olemaan vielä kolmet seuraavien viikkojen aikana. Ja siis: itseni järjestäminä! Leipoja: minä!), keittiövaa'an puutetta (en voi mitata tarkkoja annoksia), ajan puutetta (mieheni haluaa myös treenata) sekä rahanpuutetta (pakko pärjätä minimirahalla eli paljon hiilareita).

Kaikista suurin syypää olen toki minä itse.

Päätän aloittaa superdieetin noudattamisen orjallisesti heti vaa'an hankittuani. Kuntosalikortinkin sain uusittua, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys, joten treeniä voin ainakin jatkaa ohjeen mukaan. Täytyy nyt ottaa kaikki superdieetin ohjeet talteen, jotta voin tehdä projektin viikon tai pari jälkijunassa. En kyllä suostu asemallekaan jäämään.

T. Löysä täti

P.S. Mittanauhalla mitattuna olen kyllä laihtunut jo sentin pari joka puolelta :-)

Sataa sataa ropisee

Melkein alkoi ärsyttää aamulla, mutta nyt on kaikki ok. Nousin taas kukonlaulun aikaan mennäkseni punttikselle tekemän superdieetin kakkostreenin. Taivaalta tuli vettä vaakasuorassa, joten päätin ottaa pyörän taittaakseni (aika lyhyen) matkan nopeammin ja rymysin pyöräkellarissa hyvän aikani. Punttiksen ovelle päästyäni huomasin salin olevan kiinni (very nice..) ja eläneeni jo syyslukukauden aukioloajoissa. Että ei kun takaisin kotiin.

Oli sen verran kova halu päästä treenaamaan, että tempaisin kotitreenin olohuoneen matolla muun perheen vielä nukkuessa. Avot! Päälle vielä rahkasessiot marjojen ja leseiden kera ja niin sitä taas päästiin uuden päivän alkuun. Ihan mahtava tunne, että "pakolliset" liikkumiset on jo tehty ja torstai vasta alussa :-)

Pakko kyllä tunnustaa yksi asia: lapset ovat painostaneet leipomiseen jo varmaan pari viikkoa ja niin päädyimme eilen voisilmäpullien tuoksuvaan maailmaan. Vastustin aluksi kiusausta maistaa tuotoksia, mutta kun keittiö oli siivottu roiskeista ja mamma sai istahtaa alas... otin yhden pullan kahvin kanssa! Sitten... otin vielä toisenkin... ja illemmalla nappasin vielä kolmannen (pienen pienen), kun linnoittauduin telkun eteen.

Välipäivä liikunnasta

Jassoo, tänään olisi vuorossa suuniteltu liikunnaton välipäivä. Ja se tuntuu kamalalta!!

Minä, joka olen aina kammonnut rehkimistä, voin vähän huonosti, kun en "pääse" tänään reenaamaan.

Mihin tämä maailma on menossa?

Superdieetin toinen päivä alkaa

Superdieetin eka päivä takana ja päätös pitää heh heh :-)

Eilen aloittelin aamuaerobisella kuntosalilla ja het perään pakaratreenit. Olin sunnuntainta tehnyt kotitreenit, jonka jäljet vielä poltteli lihaksissa. Tänään mulla onkin aika jumissa paikat, mutta vedin sitkeästi reippaan aamulenkin ja se auttoi vähän löystyttämään lihaksia. Jumitus kaikkosi hetkeksi ainakin...

Illalla edessä on vielä kotitreeni, jonka kyykkyjä pelkään jo etukäteen tukkireisilläni. Tuntuu silti mahtavalta, kun kropasta löytyy lihaksia, ja on ihmeellistä miten paljon oma keho on kestänyt tämänkin kesän aikana, kun olen liikkunut tavallista enemmän. Aika ihme menopeli :-)

Ruokailut on menny nappiin. Lisäravinteita mulla ei ole käytössä, mutta katson tässä hetken, josko päätän ottaa ne mukaan tähän touhuun. En ole aivan vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. Toisaalta en haluaisi tehdä tätä treeniä puolivillaisesti, kun kerran olen leikkiin ryhtynyt.

Hyvää treeniä kaikille! Lippu korkealle vaan!

Superdiet alkoi!

Nyt sen sitten pähkäilyn jälkeen tein: aloitin Fitfarmin Superdietin!

Edessä 6 viikkoa tehoreeniä ja ruokamäärien sihtaamista. Kertoilen projektin etenemisestä aina ajan salliessa. Tuntuu vain melko hektiseltä tämänhetkinen tilanne, töissä melko kiireistä ja kotonakin hommia, mutta ehkä iltaisin jaksan naputella pienet päivitykset silloin tällöin.



Juttailua



Onko muita Superdietin aloittaneita?? Foorumilla ehkä "törmätään".

Takaisin blogin ääreen

Blogipäivitykset tuntuvat nyt jääneen pikkuisen jälkeen aikatauluista. Kaikki on mennyt varsin putkeen, en ole ottanut morkkiksia edes viime viikonlopun pikku lipsumisista. Pidimme pienoiset bileet, joiden aikana tuli napsittua vähän suklaakakkua ja jätskiä ja pari palaa keksiä ja suklaata ja ja ja.. No oikeasti en antanut juuri tuon enempää periksi, ja tästä voin olla tosi ylpeä. Entinen minäni olisi lyönyt koko homman läskiksi sillä verukkeella, että "kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan", jolloin olisin päätynyt mässäilemään koko viikon ajan epäonnistumistani lievittääkseni.

Nyt ollaan taan "ruodussa" ja innolla, vaikka vähän myös jännittyneenä, odotan perjantain punnistustani. Astun puntariin joka toinen viikko, jottei pienet heilahtelut masentaisi. Toivon siis, että suunta on useimmiten alaspäin.

10/30

Day Ten- What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”

Tämä on hassu kysymys vastata, sillä en koe menettäneeni yhtään mitään tämän alkutaipaleeni aikana. Aina ennen lösöttäessäni sohvalla ja suunnitellessani laihdutusta pelkäsin joutuvani uhraamaan jotain. Tällä hetkellä en ikävöi mitään siitä menneestä ajasta. Päin vastoin, tunnen olevani kaikin puolin tehokkaampi nyt kun on jotain "aikataulutettua" tekemistä.

9/30

Day Nine- Did people ever make comments about your weight in a negative way?

Toki kouluaikana sain kuulla olevani läski ja virtahepo. "Iso perseestä" sain kommentteja myös. Joskus oli suorastaan helpotus, jos haukuttiin jostain muusta kuin lihavuudesta: huonon hiusmallin haukkuminen oli joten ei-henkilökohtaisempaa.

Harvemmin enää näin iän myötä kukaan kehtaa haukkua toista lihavaksi päin näköä. Selän takana toki voidaan supista yhtä jos toista, mutta sellainen ei ole enää, luojan kiitos, hetkauttanut henkistä tasapainoani suuntaan eikä toiseen. Oman itsetunnon kohoaminen on auttanut nauramaan omille kiloille ja vitsailemaan siitä. Huumorintaju ja armollisuus itseä kohtaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi eroon tästä lisälastista.

8/30

Day Eight- Your workout routine.
Mistään varsinaisesta kaavamaisesta rutiinista en voi vielä puhua, mutta pyrkimykseni on käydä kuntosalilla tekemässä lihaskuntoharjoituksia neljästi viikossa sekä kerran aerobisessa jumpassa/tanssissa. Tuo kuntosalilla käynti on tällä hetkellä todella motivoivaa, koska alan nähdä tulokset römppamahassani ja siinä, että pystyn tekemään ylipäänsä jotain ilman hengästymistä ja huohotusta. Viime talvena olin siinä jamassa, etten portaiden nousu alkoi käydä raskaaksi, mikä oli pelottava juttu ja antoi sysäyksen kuntoremonttiin.

Ruuhkavuosien ja arjen läpijuoksussa tuppaa välillä olemaan haasteellista keretä punttikselle. Jos oikein jaksaisin tsempata, helpottaisi meidän perheen yhteisen arjen kulumista se, että tämä mamma jaksaisi lähteä ennen töitä kukonlaulun aikaan kuntoilemaan. Ostin juuri jumppapallon kotiin, joten hätätilanteessa voin rehkiä sen kanssa illalla telkkarin edessä. Tarkemman selostuksen harjoitteista kirjoitan todennäköisesti joskus myöhemmin.

Tällä hetkellä tarkoitukseni on vakiinnuttaa liikunta yhdeksi harrastuksekseni. Haluan edetä hissun kissun tässäkin muutoksessa, ettei into lopahda heti alkuun yliyrittämisen myötä.

7/30

Day Seven- Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?

En ole enää sellaisessa elämäntilanteessa, jossa minun kuuluisi raportoida tekemiseni vanhemmilleni. Tokkopa he enää edes haluaisivat kuulla aivan kaikkea elämästäni.

Mieheni sen sijaan tietää aloittamastani urakasta ja on samoilla linjoilla kanssani. On pelkästään hyvä asia olla yhdessä projektin takana; tällöin omien punttiskäyntien lisääntyminen ja syömisten muuttuminen eivät aiheuta närää kun asiasta on ollaan samoilla jäljillä.

Lapsillemme en tietenkään aio sanoa mitään laihdutuksestani. Varon tarkasti sanomasta mitään negatiivista omista läskeistäni, jotta he säästyisivät ulkonäköpaineilta mahdollisimman pitkään. Tähän asti äidin römpsymaha on ollut lähinnä vain äidillinen piirre. Uimahallissakin pienet (alle 5 v.) lapseni katselivat kerran ympärillä pyöriviä alastomia naisia ja sanoivat sen jälkeen vakavina: "Äiti on kaikista kaunein". Tämä mielestäni summaa hyvin sen, miten "turhanpäiväisistä" asioista näissä kilokamppailuissa on oikeasti kysymys. Sisältö se on mikä ratkaisee :-)

6/30

Day Six- Do you binge? If so, explain why you think you do.

Aikaisemmin en ollut koskaan ajatellutkaan, että mulla voisi olla syömishäriötä. Olin kai luullut, että ollakseen syömishäiriöinen täytyisi olla tosi laiha anorektikko tai bulimikko. Pikemminkin nuorempana murehdin sitä, että olen epäonnistunut syömishäiriössäkin; minä kun en osanut hankkia sellaistakaan!

Vasta viime vuosina olen tullut tajuamaan sen, että syömishäiriöksi luetaan nykyisin myös ahmimihäiriöt ja ortoreksia ja mitä kaikkea näitä onkaan... Aloin tajuta, ettei omat syömistottumukseni todellakaan olleet normaaleja muille ihmisille. Itsensä lähes tajuttomaksi syöminen yhdeltä istumalta ei ollutkaan normijuttu muille kuin minulle.

Mulle oli ihan päivänselvää, että kun fiilikset oli maassa ja mieli apea tai vaihtoehtoisesti kaikki meni tosi hyvin ja onni potki, tein hankintamatkan supermarkettiin ja lastasin koriin suurperheen ostokset vain minulle itselleni. Aloittelin illan ruokasessiot tukevalla aterialla esimerkiksi pakastepitsaa (pitäähän terveellisesti syödä ensin kunnon ruokaa), jälkkäriksi vanukasta tai muuta vastaavaa, TV:n katsomiseen valmistauduin karkkikulholla tai sipsillä. Jäätelömötikkä odotti pakastimessa sitä oikeaa hetkeä, kun lempiohjelma alkaisi. Kaiken tämän vedettyäni olin täynnä, mutten mitenkään erityisen huonovointinen. Olisin voinut ihan vallan hyvin ottaa vielä toisen vastaavan session.

Nuorena kotona asuessani hiippailin vielä jääkaapille napostelemaan kun muut jo nukkuivat. Kuva täältä.

Ahmiminen on kuulunut tapoihini aina eli siitä irtautuminen on elämäntapaprojektissani yksi isoimmista haasteista. Olen vasta alussa tällä matkalla, mutta muutaman viime kuukauden ajan olen sisäistänyt hyvin uusien annoskokojen merkityksen. Ja mikä vielä tärkeintä, kylläisyyden tunteen tunnistaminen on ihan ratkaiseva tekijä tässä. Ilman oman kehon kuuntelua ja viestien tulkitsemista ei tällä tiellä pitkälle pötkitä.

Ahmimisen pystyy taltuttamaan seuraavilla keinoilla:

• siirrä ajatukset muuhun kuin ruokaan eli älä selaile reseptejä naistenlehdistä tai suunnittele suklaamuffinien leipomista "muulle perheelle" - söisit kuitenkin itse suurimman osan.
• säännölliset ateriat eli joka päivä 5 ruokailukertaa, ei napostelua välissä.
• lautasmallin noudattaminen, RUNSAASTI kasviksia.
• paljon proteiinia pitkin päivää.
• herkuttelu sallittu vain harvakseltaan esimerkiksi ennalta sovittuina päivinä.

Haasteita

Heippa kaikki!

Sain virtuaalielämäni ensimmäisen haasteen Monnalta :-) Tähän haasteeseen ovat muutkin blogistit jo päässeet vastaamaan, mutta tässä siis minun vastaukseni.

Tässä haasteen säännöt:
1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!

Omat 11 faktaa:

1. Olen horoskoopiltani neitsyt. Kaksi lastani ovat myös neitsyitä. Käymme usein toistemme hermoille.
2. Opiskeluni ovat vielä kesken. Onneksi pitkät opiskeluajat ja alanvaihto eivät enää nykyisin ole kuolemansynti. Olisi silti kiva saada piste 10 vuodella venytetylle "nuoruudelle".
3. Jos mulla olisi suunnattomasti rahaa, voisin teettää itselleni maltillisen kauneusleikkauksen.
4. Aloitan usein "projekteja". Voisin joskus kokeilla viedä sellaisen loppuun asti. (Esim. tämän elämäntaparemontin)
5. Minäkuvani on ollut aina vääristynyt. Ennen luulin olevani lihavampi kuin olinkaan, viime aikoina olen luullut olevani hoikempi kuin oikeasti olen.
6. Söin ennen jäätelöä jos en ihan joka päivä niin varmaan joka toinen päivä.
7. Jos mulla olisi loputtomasti aikaa, käyttäisin paljon enemmän energiaa ompeluun.
8. Olen kokeillut jos jonkinlaista dieettiä elämäni aikana. Toistaiseksi tämä tietoinen elämänmuutos on vaikuttanut lupaavimmalta.
9. Painoni on jojoillut melkein 25 kilolla viimeisen viiden vuoden aikana. Toki olen ollut kaksi kertaa raskaana tuona aikana.
10. Kirjoitan tätä työaikana.
11. Kun olen hoikka, haluan pukeutua rennosti mutta kuitenkin chic!

Monnan laatimat kysymykset ja mun vastaukset niihin:

1. Onnellisin hetkesi? Ehdottomasti onnellisimmat hetkeni olivat molempien lasteni syntymät.
2. Surullisin hetkesi? Elämässäni ei ole ollut viime aikoina juurikaan suruja. Siksi vastaan, että varsin surullisen hetken koin muutama vuosi sitten, kun lemmikkikissamme, Matti, jouduttiin lopettamaan.
3. Missä olet paras? En tiedä missä olisi paras, mutta käsitöissä olen kai suht etevä.
4. Mitä haluaisit oppia lisää? Haluaisin ehdottomasti oppia omaa ammattitaitoani koskevia juttuja. Olen niin alussa vasta urallani.
5. Rakkain esineesi? Ompelukone.
6. Koska itkit viimeksi? Taisi olla huhtikuussa parisuhdekriisin kourissa.
7. Seuraatko jotain tiettyä sarjaa telkkarista? Muodin huipulle on sellainen sarja, jota katson 100% varmasti.
8. Luetko juorulehtiä? Selaan Seiskan, jos se jossain kampaamossa tms. paikassa tulee vastaan.
9. Oletko tyytyväinen itseesi? Ulkonäkööni en ole tyytyväinen, mutta onneksi sille voi tehdä jotain!
10. Mikä eläin olisit? Varma vastaus: kissa. Meillä on niitä kotona kaksin kappalein.
11. Jos saisit päättää, haluaisitko taidon jolla voisit lukea kaikkien muiden ajatukset? Enpä taitaisi haluta. Omissakin ajatuksissa on niin paljon kestämistä ja solmuja ratkottavana.

Kysymykset haastetuille:

1. Lempibändisi/-laulajasi?
2. Mitä mieltä olet keinotekoisista makeutusaineista esim. aspartaamista?
3. Kumman valitsisit: kuolisit pitkään ja kivuliaasti vai seuraisit rakkaasi kuolevan pitkään ja kivuliaasti?
4. Mitä kadut?
5. Kolme toivomusta hyvälle haltialle?
6. Missä olet 10 vuoden päästä?
7. Mikä oli suosikkiaineesi koulussa?
8. Viimeksi lukemasi kirja?
9. Mihin veisin ulkomaalaisen vieraan ensimmäiseksi Suomessa?
10. Suklaa vai irtomakeiset?
11. Rahka vai raejuusto?


En haasta ketään erityisesti, sillä monet "tuttuni" on jo haastettu tähän aikaisemmin. Puolestani tämän haasteen saa napata minulta kuka ikinä haluaakin tehdä tämän omassa blogissaan :-)

Onks mut hakattu?

Voi hyvät hyssykät sentään!!!

Timmi täti teki maanantai-iltana Monnan tekemän salitreenin jalkaharjoitteet ja voi laupias taivas, millainen tutina mun reisissä alkoi jo siellä salilla. Reidet ja pakarat olivat tärisevää aladobia askelkyykyistä selvittyäni. Huh huh. Hyvä kun sain itseni kammettua venyttelymatolle huilaamaan.

Nuo askelkyykyt ovat aina olleet mun akhilleen kantapää - olen tietoisesti karttanut niiden tekemistä ihan sen takia, että ne ovat tosi raskaita... ja siten tietty tosi järeä ase jalkaläskeille. Tehokkuutensa vuoksi aion tehdä niitä jatkossa ihan hulluna. Eikö ole ihme, jos ei suoritus siitä parane!!!

Eilinen päivä oli tosi tiukka jumittavien jalkojen takia. Työmatkalla jouduin todella puremaan hammasta, kun pyöräilin tiukan ylämäen. Ei silti olisi eilen kannattanut valittaa, sillä vasta tänään koivet kipeinä ovatkin. Joudun ottamaan pöydän reunasta kiinni, jos mielin nousta ylös tuolista. Portaita en tänään suostu vielä laskeutumaan, sen verran etureidet ovat hellinä.

Tänään joudun tyytymään kotitreeniin punttiksen sijaan. Onneksi mulla on tanko ja muutama levy, niin voin äheltää samalla kun Muodin huipulle -sarjasta tulee illalla peräti kaksi jaksoa putkeen!!!!

Nautinnollisia rääkkejä kaikille muillekin!

5/30

Day Five- Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?

• haluan olla energinen.
• haluan kiivetä portaat hengästymättä.
• solmia kengännauhat muutenkin kuin lösähtämällä lattialle istumaan.
• tuntea olevani sopusuhtainen pituuteeni nähden.
• haluan kokeilla, mihin kaikkeen kroppani pystyy.
• olla hyvännäköinen.
• vaatekaappini on pullollaan pieniä vaatteita. Ja vaikken enää mistään niistä pitäisi, haluan sen tiedon, että voisin koon puolesta niitä käyttääkin.
• haluan elää pitkään ilman sairauksia.
• haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä liikunnallisesta elämästä.
• haluan mahtua jatkossakin istumaan bussissa, metrossa, kirjastossa, missä vaan ilman ahdistusta.
• tekee mieli haastaa itsensä ja onnistua tässä!
• mitä iiiihania vaatteita sitä voisikin ostaa!
• ja kenkiä!

Kyllä sanoisin, että teen tämän ihan itseni vuoksi.

4/30

Day Four- Your greatest fears about weight loss.

Katri Manninen kirjoitti jossain painonhallintaa käsittelevässä kirjassaan, että tämä lienee se tärkein kysymys, johon tulisi osata vastata painonpudotuksen jatkuvasti epäonnistuttua. Mikä estää sinua onnistumasta yrityksissäsi laihtua? Mitä pelkäät laihtumisessa?

Pelkoonko se aina onkin kaatunut? Hmm, kun asiaa miettii, niin alkaa tuntua siltä, että Manninen voi olla oikeassa. Vastaus tämän tason kysymykseen tarvitsee melkein psykoterapeutin kätilöintiä, joten en ole itsekään pientä aavistusta lukuun ottamatta täysin uskaltanut miettiä asiaa. (Tähän kohtaan pitäisi siis kirjoittaa menneisyyden traumoista ja huonosta lapsuudesta.)

En nyt tältä istumalta viitsi uppoutua selvittelemään menneisyyden roskatynnyreitä, vaan esitän asteen kevyempiä vastauksia haasteen kysymykseen. Toki blogin pitäminen ja "näkymätön" lukijakunta voisi ihan hyvin toimiakin ns. peilinä näitä vaikeita asioita käsiteltäessä, mutta tällä erää otan tämän haasteruljanssin leikkimielellä. 

Pelkään ensinnäkin sitä, etten onnistu painonpudotuksessa. En viitsi huudella tästä projektista ympäri naapurustoa, joten paljastelen asioitani täällä netissä (ristiriitaista sinällään). Jos onnistuisinkin pudottamaan painoani, pelkään, etten pystyisi säilyttämään ihannepainoani, vaan totuttuun tapaan turpoan takaisin kaikki menetetyt kilot ja vielä lisien kanssa. Jojoilu kyllästyttää.

Pelkään ehkä vähän sitäkin, etten olisikaan tyytyväinen itseeni edes sitten, kun olen päässyt tavoitteeseen. Olen kyllä vannonut, että jos vaakani ikinä näyttää 70 tai alle, en valita enää ikinä mistään makkarasta vatsassa tai muuallakaan. 

Mitään muuta pelottavaa hoikistumisessa ei tulekaan mieleen. Suurin mörkö on juurikin tuo jojoilun aiheuttama terveysriski. Sitä en missään nimessä enää halua.

Voittajan on helppo hymyillä :-)

Tänään ei olekaan yhtään hullumpi päivä ;-)

Aamulla paljastui, että olen voittanut Monnan järjestämän arvonnan, jossa palkintona oli lihaskuntotreeni-ohjelma!

Siis vau, en olis luottanut tuuriini, mutta niin vain kävi, että onnetar poimi tämän tädin arpalipukkeen hatusta. Kiitos, Monna, arvonnasta ja palkinnosta!

Monnan ripeän toiminnan ansiosta pääsen jo tänä iltana kokeilemaan ensimmäistä osaa uudesta treeniohjelmasta, hih! Vähän jo jännittää, kun joudun askeltamaan kuntosalilla ihan eri reitin kuin yleensä. Vanhaan rutiiniin aina tottuu niin, että sarjat voi vetää reippaasti läpi ilman harhailua laitteiden seassa. Kerron myöhemmin, miltä Monnan räätälöimä rääkki tuntui :-)

3/30

Day Three- A picture of your thinsperation. What features do you like about this person?

Motivoivia kuvia on maailma ja netti niin pullollaan, että tuntuisi hölmöltä valita yhtä. Samaan aikaan tuntuu, että juuri tämän nykyaikaisen visuaalisen ylikuormituksen takia olemme juuri tässä tilanteessa, että etsimme netistä kuvia ihmisistä, jollaisiksi haluaisimme itsekin tulla. Olen jo sen verran täti-ihminen, etten jaksa tässä nyt alkaa moralisoimaan tätä laihuutta ihannoivaa todellisuutta, jossa elämme, vaan myönnän rehellisesti, että tottahan omaanikin silmään hoikka näyttää paremmalta kuin lihava.

Omat esikuvani löytyvät ehkä ennemmin arkipäiväisestä elämästä kuin esimerkiksi julkkiksista. Joka päivä vastaani kävelee kauniita ja hyvävartaloisia naisia, jotka vaikuttavat käsityksiini ihannekropasta enemmän kuin ylilaihat elokuvatähdet tms. Jos nyt vallan annan ajatukselle rajattomat vapaudet, tässä ovat ehkä tyypillisimmät vartalot, joita ihailen.

Jos saisin valita, ottaisin tällaisen varren itselleni. Pitkä, uhkea, kurvikas ja persoonallinen. Suomalainen vastine Tyralle on mielestäni Janina Frey (Frostell).

Tuomiston Satu on ns. täydellinen nainen. Kuva lienee ajalta, jolloin Sadulla ei ollut muskeleita niin kuin nykyisin. Myös lihakset ovat hyvännäköiset.

Ja tämä... Kelly Osbourne on ärsyttävyydessään esikuvani. Entisestä pallerosta puhkesi fitness-mimmi sisukkaasta päätöksestä.

2/30

Day Two: How tall are you? Do you like your height?

Pituutta siis kysellään... Mielestäni tämä kohta olisi ihan hyvin voinut olla eilisessä postauksessa, mutta mennään nyt sääntöjen mukaan ja väännetään rautalangasta.

Olen 162 cm pitkä. Voi olla, että eletty elämä on kutistanut minua tuosta jo hieman kumarampaankin - tuloksen on mitannut terveydenhoitaja yläasteaikaan varmaan vuosina 1993-1996. Pituutta tärkeämpänä olen pitänyt hyvää ryhtiä, ja sellaisenhan (ja sentin pari ekstraa) saa kuntoillessa.

Olen aina ollut täysin tyytyväinen pituuteeni, sillä olen mieltänyt itseni sopivan "pieneksi ja pyöreäksi" joskus jopa ihan positiivisessakin mielessä. Sitä paitsi mieheni ei myöskään ole mikään jättiläinen, joten meistä molemmista on ihan jees, että olen se taaperompi meistä.

Toki ihailen pitkiä, korkkareilla käveleviä naisia ja saatan kiloja karistettuani ottaa korkeat korot omaankin käyttööni. Nyt näin hurjasti ylipainoisena en tunne oloani hyväksi koroissa. Olo on kuin lihapullalla coctail-tikkujen päässä.

Kohti energisempää arkea

Ai että. Eilen tunnistin todella ne liikunnan aikaan saamat endorfiinit, joista olen kuullut ihmisten puhuvan. Olin todella energinen ja aktiivinen koko eilisen päivän ja voin erinomaisesti!


Aamupäivällä siivosin tehokkaasti joka neliön, tein sohvien liikuttelusta oikein urheilusuorituksen ja annoin pakaroille kyytiä luututessani. Hiki kihelmöi ja mietin, miten tehokkaasti tulisin tulevaisuudessakin siivoamaan - teen vain projektista treenisession ja tunnen kropan tekevän töitä.


Huhkimisen jälkeen vedin vielä kotitreeni olohuoneen matolla. Kyykkyjä viiden kilon painolla, lankun sekä sivulankut ja vielä vatsalihakset piirtämällä suorilla jaloilla numeroita ilmaan. Koko setti x 3 oli nopeasti tehty ja sen jälkeen suihkuun. Mitä elämää!


Iltapäivällä suunnattiin perheen kanssa uimastadikalle polskimaan. Lapset tykkäävät rypeä lastenaltaassa tuntitolkulla, ja me vanhemmat pystymme samalla vuorotellen tempaista mukavat uintitreenit. Uin 500 metriä melko rauhalliseen tahtiin ja teki niin eetvarttia että! Perjantain afrotunnin jäljiltä pohkeet jumittivat jonkin verran, mutta vedessä sitäkään ei tuntenut.


Kaiken kaikkiaan alan päästä jyvälle tästä liikunnallisesta elämäntavasta. Tätä ei pidä nyt tyriä huonoilla tekosyillä!


Reippautta kaikille muillekin!

Tyytyväisyys

Sateinen lauantaiaamu ja suursiivouskin odottaa.. No, mieli on silti mahtava, sillä puntari näytti uskomatonta lukemaa: 82,8 kg. Kartellessani vaakaa viimeisen menneen vuoden, olen aina saanut tulokseksi +/-85 kg. 

Olen iloinen tuloksesta ihan senkin takia, että olen koko heinäkuun treenannut salilla painoilla, ja olen antanut itseni  ymmärtää, että lihas painaa enemmän kuin läski - tämähän tarkoittaa silloin sitä, että olen todellakin laihtunut hieman! Yes, sir!

Eilen kävin piiiitkästä aikaa afrotanssitunnilla ja voi jestas, kun meinasi usko loppua tunnin loppua kohden. Hiki lensi ja vatsamakkarat ahdisti. Pääsin kuitenkin mielentilaan, jonka avulla selvisin kunnialla loppuun. Nyt hartiat ja alaselkä huutavat hoosiannaa, mutta ah, miten mukavalta silti tuntuu. Tein ennen afroa punttiksella yläkropan treenin eli todella tyytyväinen voin olla itseeni.

Hyvää viikonloppua kaikille!

1/30

Day One- Your stats

Tänään mitattua:

• Paino: 82,8 kg (tämä on alin tulos, jonka olen punninnut varmaan vuoteen)
• Reisi: 64 cm
• Lantio: 115 cm
• Vyötärö: 110 cm
• Rinnan alus: 95 cm 
• Hauis/alli: 35 cm 

Hyvä flow päällä

Sen sijaan, että aloittaisin kirjoittamaan koko historiani ja painokäyriäni ensimmäiseen varsinaiseen postaukseen, päätän alkaa tarinoinnin ihan tästä päivästä. Mahdolliset lukijat saavat varmaan ajan mittaan tietää taustoista enemmänkin, mutta nyt tässä vaiheessa itsestäni tuntuu tärkeältä motivoidan itseäni ihan tässä nykyhetkessä.


Voi kauhistus, millaisella sluibailuasenteella olen palannut töihin lomalta. Kerron tämän sillä oletuksella, ettei työkaverit tai pomo tule koskaan lukemaan tämän tädin laihisblogia, eih! Piilottelen sermin takana ja valmistelen blogiani sen sijaan, että tekisin oikeasti jotain palkkani (liian pieni!) eteen. Eikö se niin mene, että töitä ollaan tekevinään, kun pomokin on maksavinaan.


Sitten siihen varsinaiseen eli hurraa! Taas meni eilinen päivä hyvällä itsekurilla syömisten suhteen. Alan jo kohta päästä rutiineihin käsiksi ja makeanhimo alkaa olla aisoissa *koputtaa puuta*. Takana on kokonainen kuukausi maltillista ja tiedostavaa syömistä sekä punttisalitreeniä. Tuloksia ei vielä puntarista juuri näe (ei olekaan pääasia) mutta vatsanseutu alkaa selkeästi olla timmimpi kuin pahimpaan lössykkäaikaan. Laitan tänne seurantakuvia jahka tulokset ovat ulkopuolistenkin silmin nähtävissä.


Töitten jälkeen afrotanssiin ja iltapalaksi rahkaa, ihan parasta!! Perjantait ovat muuttuneet todella omituisiksi...

30 päivän painonpudotushaaste

Ajattelin aloittaa blogin pitämisen terhakkaasti haastella, jossa sitoudun päivittämään kuulumisia 30 päivän ajan ja aivan joka päivä. Löysin haasteen pandaun blogista, joten myös hänen vastauksiaan aion pitää mielenkiinnosta silmällä.

Tässä ovat nuo 30 päivän puheenaiheet.

30 Day Weight Loss Challenge

Day One- Your stats
Day Two- How tall are you? Do you like your height?
Day Three- A picture of your thinsperation. What features do you like about this person?
Day Four- Your greatest fears about weight loss.
Day Five- Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day Six- Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day Seven- Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Day Eight- Your workout routine.
Day Nine- Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day Ten- What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Day Eleven- Your favorite thinspo blog and why!
Day Twelve- What do you normally eat?
Day Thirteen- Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day fourteen- What’s your UGW? When you expect to reach it?
Day Fifteen- Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day Sixteen- When did you first decide to lose weight?
Day Seventeen- Do you have an eating disorder?
Day Eighteen- What food is your weakness?
Day Nineteen- When is the last time you ate fast food?
Day Twenty- Favorite diet?
Day Twenty-One- What are your clothing sizes?
Day Twenty-Two- What was your lowest weight? How and why did you gain?
Day Twenty-Three- Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day Twenty-Four- How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia
Day Twenty-Five- Have you ever purged? If you have describe your first experience.
Day Twenty-Six- What excites you most about reaching your ugw?
Day Twenty-Seven- How do you deal with being around food?
Day Twenty-Eight- Do you want that “gap” between your legs? Why?
Day Twenty-Nine- Your definition of beauty.
Day Thirty-  10 facts about you! And now, what are your stats?

Ensimmäiseen kohtaan kirjoitan vastaukset illalla kotona, kunhan olen saanut mittanauhan kaivettua ompelupakista esiin. Viisaampien esimerkistä aion minäkin luottaa ennemmin mittanauhan tuloksiin kuin vaa'an heilahteluihin. Koko ikäni olen pompannut vaa'assa vain pettyäkseni päivittäisiin heilahteluihin, jotka ovat joka kerta syösseet meikäläisen takaisin luovuttamiseen ja uudelleen lihomiseen. Nyt tuo vaaka saa pysyä koskemattomana. Käyn puntarissa vain harvakseltaan (ehkä parin viikon tai kuukauden välein).

Timmi Täti ilmoittautuu

Hihih, aloitan blogin kirjoituksen huomenna töissä (kuinkas muutenkaan). Olkoon ensimmäinen postaukseni siis tällainen kuvapläjäys, yhtä legedaarinen aloitus kuin MTV:n tai Jyrkin ensimmäiset lähetykset!