Day Four- Your greatest fears about weight loss.
Katri Manninen kirjoitti jossain painonhallintaa käsittelevässä kirjassaan, että tämä lienee se tärkein kysymys, johon tulisi osata vastata painonpudotuksen jatkuvasti epäonnistuttua. Mikä estää sinua onnistumasta yrityksissäsi laihtua? Mitä pelkäät laihtumisessa?
Pelkoonko se aina onkin kaatunut? Hmm, kun asiaa miettii, niin alkaa tuntua siltä, että Manninen voi olla oikeassa. Vastaus tämän tason kysymykseen tarvitsee melkein psykoterapeutin kätilöintiä, joten en ole itsekään pientä aavistusta lukuun ottamatta täysin uskaltanut miettiä asiaa. (Tähän kohtaan pitäisi siis kirjoittaa menneisyyden traumoista ja huonosta lapsuudesta.)
En nyt tältä istumalta viitsi uppoutua selvittelemään menneisyyden roskatynnyreitä, vaan esitän asteen kevyempiä vastauksia haasteen kysymykseen. Toki blogin pitäminen ja "näkymätön" lukijakunta voisi ihan hyvin toimiakin ns. peilinä näitä vaikeita asioita käsiteltäessä, mutta tällä erää otan tämän haasteruljanssin leikkimielellä.
Pelkään ensinnäkin sitä, etten onnistu painonpudotuksessa. En viitsi huudella tästä projektista ympäri naapurustoa, joten paljastelen asioitani täällä netissä (ristiriitaista sinällään). Jos onnistuisinkin pudottamaan painoani, pelkään, etten pystyisi säilyttämään ihannepainoani, vaan totuttuun tapaan turpoan takaisin kaikki menetetyt kilot ja vielä lisien kanssa. Jojoilu kyllästyttää.
Pelkään ehkä vähän sitäkin, etten olisikaan tyytyväinen itseeni edes sitten, kun olen päässyt tavoitteeseen. Olen kyllä vannonut, että jos vaakani ikinä näyttää 70 tai alle, en valita enää ikinä mistään makkarasta vatsassa tai muuallakaan.
Mitään muuta pelottavaa hoikistumisessa ei tulekaan mieleen. Suurin mörkö on juurikin tuo jojoilun aiheuttama terveysriski. Sitä en missään nimessä enää halua.
Toi on oikeesti aika hyvä kysymys! Ja sitä on myös hyvä miettiä. Monesti toi just mistä kirjotit, että pelkää epäonnistuvansa on yks isoin juttu. :( Mutta toisaalta, nyt esim tän blogin kautta saatatkin saada kannustusta enemmän kun uskotkaan ja siks kertominen kannatti! :)
VastaaPoistaMulla on sulle haaste! :)
Käy tsekkaamassa: http://monnatreenaa.blogspot.fi/
Aivan oikein! Kannustus onkin tässä bloggaamisessa se hyvin antoisa puoli. Aikaisemmin salassa itselleni tekemäni lupaukset olivat helppo rikkoa.
PoistaKiitos haasteesta! Tartun siihen, kun aikani sallii :-)
Mun pelko on ehdottomasti tuo epäonnistuminen ja siksi tämä mun projekti on ihan hys-hys -linjalla blogia lukuunottamatta. Myös tuskastumisen tunteesta (ei tämä kuitenkaan onnistu!) pitää päästä eroon eikä lannistua heti ekasta vastoinkäymisestä (kuten tähän saakka on käynyt). Mutta näin kyökkipsykologina väitän, että yksi este onnistumisen edestä on raivattu kun nämä pelot tunnistaa :D
VastaaPoistaTäytynee opetella ajattelemaan koko tätä projektia uusin silmin - ei kuurina, ei minään väliaikaisena, vaan loppuelämän elämäntapana, johon kuuluu välillä myös "repsahdukset". Itse ainakin tahdon juhlia elämäni varrella monet monituiset juhlat, ja niissä saan herkutella ilman syyllisyyden tuntoa. Tuo "hevosen selkään" takaisin kiipeäminen onkin se kinkkinen juttu. Sitä täytyy tässä samalla harjaannuttaa. Tsemppiä sinullekin!
Poista