Härkää sarvista

Kylläpä on kerrassaan maino olo, kun pääsin aallonpohjasta takaisin satulaan ja sain todistettua tahdonvoimani! Viikonlopun jälkeen oli nimittäin lähellä, että superdieetti jää jalkoihin, kun tuhosin sunnuntaina vielä sipsikulhon sisältöä aivan masentuneena. Mutta tiedättekö mitä? Musta tuntuu, että juurikin tuo ahmimani sokeri ja hiilarisotku olivat syynä tuohon väsähtäneeseen olotilaani. Oli nimittäin aika tutunoloinen tunne tuo aikaansaamattomuus.

Eilen kiskoin itseni punttikselle ja tein tehostetun pakaratreenin. Olin täysin varma, etten tänään pystyisi liikkumaan metriäkään näillä betoniharkoilla, mutta kappas vaan, liekö olleet palautusjuomat vai mitkä avuksi, kun ei tunnu tänään lainkaan pahalta! Jeee!

Laitoin aamulla kellon soimaan kuudelta ja ampaisin aamulenkille. Helkkari, että oli mukavaa "irrotella" jäseniä ja pyöritellä käsivarsia samalla kun porhalsin menemään. Tosin en tiedä teistä muista, mutta välillä mua epäilyttää lähteä aamutuimaan (ja vielä aika hämärällä) koluamaan kaupungin teitä, kun ei sitä koskaan tiedä, mitä ketkuja hiljaisilla kaduilla hiippailee. Yhtenä aamuna nimittäin ohittamastani puskasta pomppasi koditon äijä viinakasseineen kilistelemään ja hoipertelemaan siihen.

Aloitan taas tehoseuraamisen sekä syömisten että liikunnan suhteen. Onhan se nyt kumma, jos ei aikuinen nainen saa paria kiloa tiputettua! Että nih!

Harkitsen jopa pienen haasteen asettamista itselleni. Siitä lisää myöhemmin.