Huh heijakkaa, hyvä fiilis!
Uhosin aloittavani Callanetics-jumppaohjelman noudattamisen ja nyt tein olohuoneen matolla ihka ensimmäisen session. Löysin suomenkieliset ohjeet tästä blogista. Kiitos vaan Yennalle!
Ohjelma väittää tällä ohjeella "nuortuvan 10 vuotta 10 tunnissa", hehee. Toivossa on hyvä elää, mutta ei tämä jumppa nyt täysin huuhaaltakaan tuntunut. Kovasti tärisivät reidet ja paita hikosi :)) Mahtavaa. Vaikken heti parikymppiseltä näyttäisikään niin saa tämä varmasti paikat jonnin verran kiinteytymään.
Mulla menee salikortti uutena vuotena umpeen, enkä köyhänä raaski ostaa uutta kautta, niin sikälikin on hyvä löytää jotain lihaskuntotreenia, jota voi tehdä kotona. Lenkit olisi tosin mukava vetää edelleen salin juoksumatolla, kun tuo ilmakin on talvella aika holotna. Harkitsen ministepperin ostoa, jos sillä tulisi rynkytettyä telkkarin edessä... riittääkö itsekuri siihen on eri asia...
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Callanetics, anyone?
Pakkaspäiviä kaikille! On tämä ilmasto aika extremeä näillä korkeuksilla. Vaikea ajatella lämpimiä lihaksia ja taipuisia venytyksiä, kun jäsenet ovat kohmeessa ja vilu hiipii paidan sisään (meillä kotona huonot ikkunaeristeet :)
Olen taas tekemässä päätöstä kiristellä herkkupussien nyörejä. Herkuttelu ja hiilarimössöt ovat taas vallanneet meikäläisen ruokavalion sillä lopputuloksella, että maha ja reidet tuntuvat roikkuvan samalla tavalla kuin ennen kuntokuuriani. Liikuntakin tuntuu jotenkin "turhalta", kun ruokapöydässä hotkaisen hetiperään monta palaa valkoista leipää goudajuustolla.
Teen siis siirtymää proteiinipitoisempaan ruokavalioon ja ajattelin ottaa käyttöön Kiloklubin kalorilaskurin, josko se auttaisi näkemään omien valintojen järkevyyden. Eiliseltä päivältä kiloklubin tuomio oli se, että saan liian vähän kaloreita ja syön liian vähän rasvaa ja hiilareita. Ehkä täytyisi rouskutella vielä enemmän vihanneksia ja lorauttaa öljyä salaattiin. Huh, on tämä tasapainottelua!
Liikunnan suhteen en tiedä mitä tekisin, kun näyttää siltä, että painonpudotus vaatisi enemmän panostusta aerobiseen treeniin kuin mitä olen tähän mennessä pystynyt tekemään. Mietinkin, että pitääkö mun siirtyä lihaskuntoharjoittelusta juoksumatolle, jotta vaaka alkaisi totella tahtoani.
Jos vähennän painojen kanssa heilumista, niin voisin kokeilla kotijumppana 80-luvun menestystarinaa nimeltä Callanetics-jumppa. Onko kenelläkään teistä kokemusta erityisesti vatsamakkaroihin tehoavasta Callaneticsistä? Googlettamalla näyttäisi löytyvät monta vannoutunutta kiinteytyjää.
Tähän asti olen jumpannut superdieetin kotijumpilla, jotka ovat olleet tosi hyviä, mutta olisin nyt valmis tekemään syrjähypyn muihinkin treeneihin ja varsinkin tuota Callaneticsiä kehutaan estoitta. Kerron täällä sitten kokemukseni, jos saan tuosta jotain tulosta :-)
Olen taas tekemässä päätöstä kiristellä herkkupussien nyörejä. Herkuttelu ja hiilarimössöt ovat taas vallanneet meikäläisen ruokavalion sillä lopputuloksella, että maha ja reidet tuntuvat roikkuvan samalla tavalla kuin ennen kuntokuuriani. Liikuntakin tuntuu jotenkin "turhalta", kun ruokapöydässä hotkaisen hetiperään monta palaa valkoista leipää goudajuustolla.
Teen siis siirtymää proteiinipitoisempaan ruokavalioon ja ajattelin ottaa käyttöön Kiloklubin kalorilaskurin, josko se auttaisi näkemään omien valintojen järkevyyden. Eiliseltä päivältä kiloklubin tuomio oli se, että saan liian vähän kaloreita ja syön liian vähän rasvaa ja hiilareita. Ehkä täytyisi rouskutella vielä enemmän vihanneksia ja lorauttaa öljyä salaattiin. Huh, on tämä tasapainottelua!
Liikunnan suhteen en tiedä mitä tekisin, kun näyttää siltä, että painonpudotus vaatisi enemmän panostusta aerobiseen treeniin kuin mitä olen tähän mennessä pystynyt tekemään. Mietinkin, että pitääkö mun siirtyä lihaskuntoharjoittelusta juoksumatolle, jotta vaaka alkaisi totella tahtoani.
Jos vähennän painojen kanssa heilumista, niin voisin kokeilla kotijumppana 80-luvun menestystarinaa nimeltä Callanetics-jumppa. Onko kenelläkään teistä kokemusta erityisesti vatsamakkaroihin tehoavasta Callaneticsistä? Googlettamalla näyttäisi löytyvät monta vannoutunutta kiinteytyjää.
Tähän asti olen jumpannut superdieetin kotijumpilla, jotka ovat olleet tosi hyviä, mutta olisin nyt valmis tekemään syrjähypyn muihinkin treeneihin ja varsinkin tuota Callaneticsiä kehutaan estoitta. Kerron täällä sitten kokemukseni, jos saan tuosta jotain tulosta :-)
torstai 22. marraskuuta 2012
Marraskuun märehdinnät
Hei kaikille, jotka edelleen vilkaisevat blogiani aika ajoin :-)
Huomasin Erican Too big to be me -blogissa mainion postauksen, johon Erica kerää blogiosoitteita lukijoiltaan. Kunhan saan "omaa aikaa" perheeltä, aion käydä lukemassa ja tutustumassa uusiin blogeihin. Hih, se on aina kivaa puuhaa esim. iltapalan yhteydessä, kun kersat ovat jo menneet nukkumaan.
Toivottavasti marraskuu ei vie voittoa meistä kuntoilijoista... Mulla on pientä matalalentoa ollut ilmassa nyt yli viikon. Salilla en ole käynyt kokonaiseen viikkoon enkä juoksuharrastustakaan ole edes harkinnut yhtä pitkään aikaan. Ruokailutkin ovat menneet niin ja näin, hiilareita on puputettu ja herkkujakin sallittu.
Vaaka näytti pari viikkoa sitten 79,4 kg eli käväisin jo seiskakymppisissä, vaan nyt lukemat on varmaan jo tuosta nousseet.
Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus käväistä salilla tekemässä kokovartalotreeni, josko siitä taas innostuisi aloittamaan päivittäisen reenaamisen :-) Harmi vaan, että tauon jälkeen lihakset jäävät jumiin salin jäljiltä ja seuraavana päivänä meinaa taas jäädä harkat väliin.
Olen muuten tavannut peilistä kaksi uutta tuttavuutta: olkapäät ja takareisilihakset! Aika kivat fileet on havaittavissa töpökkäjaloissani kun oikein pullistelee. Olkapäätkin ovat jo aivan muuta kuin vanha kaljapullon kaula.
Kesäkuntoa kohti!
Timmi Täti
Huomasin Erican Too big to be me -blogissa mainion postauksen, johon Erica kerää blogiosoitteita lukijoiltaan. Kunhan saan "omaa aikaa" perheeltä, aion käydä lukemassa ja tutustumassa uusiin blogeihin. Hih, se on aina kivaa puuhaa esim. iltapalan yhteydessä, kun kersat ovat jo menneet nukkumaan.
Toivottavasti marraskuu ei vie voittoa meistä kuntoilijoista... Mulla on pientä matalalentoa ollut ilmassa nyt yli viikon. Salilla en ole käynyt kokonaiseen viikkoon enkä juoksuharrastustakaan ole edes harkinnut yhtä pitkään aikaan. Ruokailutkin ovat menneet niin ja näin, hiilareita on puputettu ja herkkujakin sallittu.
Vaaka näytti pari viikkoa sitten 79,4 kg eli käväisin jo seiskakymppisissä, vaan nyt lukemat on varmaan jo tuosta nousseet.
Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus käväistä salilla tekemässä kokovartalotreeni, josko siitä taas innostuisi aloittamaan päivittäisen reenaamisen :-) Harmi vaan, että tauon jälkeen lihakset jäävät jumiin salin jäljiltä ja seuraavana päivänä meinaa taas jäädä harkat väliin.
Olen muuten tavannut peilistä kaksi uutta tuttavuutta: olkapäät ja takareisilihakset! Aika kivat fileet on havaittavissa töpökkäjaloissani kun oikein pullistelee. Olkapäätkin ovat jo aivan muuta kuin vanha kaljapullon kaula.
Kesäkuntoa kohti!
Timmi Täti
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kuulumisia
Hyvää sunnuntaihuomenta kaikille pitkästä aikaa!
Olen ollut poissa blogimaailmasta monestakin eri syystä. En ole ollut jatkuvasti nettiyhteyden päässä, enkä ole rehellisesti jaksanut motivoitua kirjoittamaan päivityksiä elämäntapamuutoksestani, joka ei ole tuonut näyttäviä tuloksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin jatkanut uudella tiellä, pitänyt huolta treeneistä ja katsonut, etten ole syönyt täysin väärin. Tulokset ovat ehkä enemmänkin henkisiä kuin peilistä nähtäviä. Voin paljon paremmin, kun pääsen salille väsyttämään itseni ja kun tiedän estäneeni hotkimiskohtaukset taas yhdellä rahka-annoksella.
Luen edelleen aktiivisesti teidän muiden blogeja ja pakko myöntää olevani hieman kateellinen hurjista saavutuksistanne. Yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja olla tyytyväinen näihin omiin edellytyksiini: voin hyvin vaikka en painakaan vähemmän.
Tsemppiä kaikille ja urheilullista talvea!
Olen ollut poissa blogimaailmasta monestakin eri syystä. En ole ollut jatkuvasti nettiyhteyden päässä, enkä ole rehellisesti jaksanut motivoitua kirjoittamaan päivityksiä elämäntapamuutoksestani, joka ei ole tuonut näyttäviä tuloksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin jatkanut uudella tiellä, pitänyt huolta treeneistä ja katsonut, etten ole syönyt täysin väärin. Tulokset ovat ehkä enemmänkin henkisiä kuin peilistä nähtäviä. Voin paljon paremmin, kun pääsen salille väsyttämään itseni ja kun tiedän estäneeni hotkimiskohtaukset taas yhdellä rahka-annoksella.
Luen edelleen aktiivisesti teidän muiden blogeja ja pakko myöntää olevani hieman kateellinen hurjista saavutuksistanne. Yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja olla tyytyväinen näihin omiin edellytyksiini: voin hyvin vaikka en painakaan vähemmän.
Tsemppiä kaikille ja urheilullista talvea!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Hiiiitaaaasti, mutta suunta on oikea
Totuuden hetki on taas käsillä nimittäin on viikkopunnituksen aika. Mulla on lähtenyt viikon aikana painosta kokonaiset 100 grammaa eli saldo on 80,9 kg. Hmm.. tuohan tarkoittaisi sitä, että kymmenessä viikossa mulla olis mahdollista pudottaa kokonainen kilo!!!!
Mä olen vähän tuskastunut ja jaksan edelleen ihmetellä, miksi mulla on läski niin sitkeässä. Joko syön liian vähän tai liian paljon, tietäisinpä vaan kumpaa. Muutoksia ruokamääriin en aio toistaiseksi tehdä vaan tarkkailen suhdanteita vielä maltillisesti.
Onko teistä kenelläkään kokemuksia mielialalääkkeiden ja laihdutuksen yhdistämisestä? Mä nimittäin olen kerännyt nämä kiloni masennuslääkityksen avustamana (tämä on ihan yleisesti todettu juttu) ja paino nousisi holtittomasti edelleenkin, jos en söisi superdieetin ohjeen mukaan. Ei tuo massa silti pienenekään, joten olen alkanut miettiä, josko lääkityksellä olisi osansa asiaan.
Tämä nyt on tällaisen laiskan ex-herkkupepun viimeinen oljenkorsi. Syyhän ei ole minussa tai tavoissani ;o
Yksi asia, mihin tulee varmaan muutos on liikunnan lisääminen entisestään. Olen jäämässä pois töistä ja ensi viikosta lähtien alan urheilla heti aamusta endorfiinifixit silmissä kiiluen. Tietysti mun täytyy hoitaa velvollisuudet opintojen suhteenkin, mutta on se sentään melkoisen luksusta mennä aamulla salille ja reenailla rauhassa :)) Voi sitä riemua!
Tästähän tuli ihan hyvä tsemppi viikonlopulle! Vuorossa on ainakin juoksuhaasteen kolmas päivä ja tietty salia ja kotitreeniä. Ostin muuten 3+1 päiviltä M-koon takin, jonka vetskari menee sitä paitsi kiinni! Ei paha.
Mä olen vähän tuskastunut ja jaksan edelleen ihmetellä, miksi mulla on läski niin sitkeässä. Joko syön liian vähän tai liian paljon, tietäisinpä vaan kumpaa. Muutoksia ruokamääriin en aio toistaiseksi tehdä vaan tarkkailen suhdanteita vielä maltillisesti.
Onko teistä kenelläkään kokemuksia mielialalääkkeiden ja laihdutuksen yhdistämisestä? Mä nimittäin olen kerännyt nämä kiloni masennuslääkityksen avustamana (tämä on ihan yleisesti todettu juttu) ja paino nousisi holtittomasti edelleenkin, jos en söisi superdieetin ohjeen mukaan. Ei tuo massa silti pienenekään, joten olen alkanut miettiä, josko lääkityksellä olisi osansa asiaan.
Tämä nyt on tällaisen laiskan ex-herkkupepun viimeinen oljenkorsi. Syyhän ei ole minussa tai tavoissani ;o
Yksi asia, mihin tulee varmaan muutos on liikunnan lisääminen entisestään. Olen jäämässä pois töistä ja ensi viikosta lähtien alan urheilla heti aamusta endorfiinifixit silmissä kiiluen. Tietysti mun täytyy hoitaa velvollisuudet opintojen suhteenkin, mutta on se sentään melkoisen luksusta mennä aamulla salille ja reenailla rauhassa :)) Voi sitä riemua!
Tästähän tuli ihan hyvä tsemppi viikonlopulle! Vuorossa on ainakin juoksuhaasteen kolmas päivä ja tietty salia ja kotitreeniä. Ostin muuten 3+1 päiviltä M-koon takin, jonka vetskari menee sitä paitsi kiinni! Ei paha.
torstai 27. syyskuuta 2012
Paino strikes back!
No on tää nyt sampetti ihme touhua! Mikä tässä mun ruokavalio/treeni-yhdistelmässä mättää??
Täytyy nyt kai avata hieman tuota aloitusta. Olen nimittäin käynyt joka aamu vaa'alla tämän viikon ajan ihan vain saadakseni tietää, miten paljon viime viikonlopun siiderinlipitys ja puolikas pitsa verottavat mun tavoitteista. Ja johan nyt on: alkuviikon paino tippui päivittäin 100 grammaa, mut nyt yhtäkin lähdettiin taas ylöspäin, enkä ole muuttanut mitään syömisissäni. Puntilla ja lenkillä olen käynyt su, ma ja ti.
Joku teistä bloggaajista taannoin kirjoitti oman teoriansa herkuttelun vaikutuksesta painoon, en nyt muista kuka se oli... mutta teoria meni yksinkertaistetusti jotenkin niin (ja korjatkaa jos olen väärässä), että mässyttelyn jälkeen paino tippuu vielä normisti parin päivän ajan, kunnes salakavalasti päättääkin kostaa ns. jälkikäteen melkein viikko synnin tielle ajautumisen jälkeen. Eli maksanko viinoitteluani nyt viikko lankeemuksen jälkeen?
Ja oikeesti, musta tuntuu, etten tämän täydellisemmin pysty noudattamaan superdieetin ruokavaliota ja liikuntaohjeita. Muut superdieettaajat juhlivat mielettömiä painonpudotuksia ja samaan hengenvetoon vielä kehtaavat sanoa, etteivät noudata ohjeita just jetsulleen eivätkä todellakaan jaksa raahautua lenkille tai tee lihaskuntoharjoittelua (mm. selkä kipeänä, nenä tukossa tms. tms.). Silti tuloksia syntyy. PRKL.
Äh, kyllä tää tästä. Jatkan silti sitkeesti eteenpäin ja TOIVON, että jossain vaiheessa mut palkittaiskin tästä muutoksesta, jonka oon tehny. Mä söin äskenkin lounaaksi kesäkurpitsaa ja pari kananokaretta. Hei haloo! Mä olisin voinut lähteä muiden mukaan buffetpöytään ahnehtimaan! En silti menny. Missä kiitos?
Täytyy nyt kai avata hieman tuota aloitusta. Olen nimittäin käynyt joka aamu vaa'alla tämän viikon ajan ihan vain saadakseni tietää, miten paljon viime viikonlopun siiderinlipitys ja puolikas pitsa verottavat mun tavoitteista. Ja johan nyt on: alkuviikon paino tippui päivittäin 100 grammaa, mut nyt yhtäkin lähdettiin taas ylöspäin, enkä ole muuttanut mitään syömisissäni. Puntilla ja lenkillä olen käynyt su, ma ja ti.
Joku teistä bloggaajista taannoin kirjoitti oman teoriansa herkuttelun vaikutuksesta painoon, en nyt muista kuka se oli... mutta teoria meni yksinkertaistetusti jotenkin niin (ja korjatkaa jos olen väärässä), että mässyttelyn jälkeen paino tippuu vielä normisti parin päivän ajan, kunnes salakavalasti päättääkin kostaa ns. jälkikäteen melkein viikko synnin tielle ajautumisen jälkeen. Eli maksanko viinoitteluani nyt viikko lankeemuksen jälkeen?
Ja oikeesti, musta tuntuu, etten tämän täydellisemmin pysty noudattamaan superdieetin ruokavaliota ja liikuntaohjeita. Muut superdieettaajat juhlivat mielettömiä painonpudotuksia ja samaan hengenvetoon vielä kehtaavat sanoa, etteivät noudata ohjeita just jetsulleen eivätkä todellakaan jaksa raahautua lenkille tai tee lihaskuntoharjoittelua (mm. selkä kipeänä, nenä tukossa tms. tms.). Silti tuloksia syntyy. PRKL.
Äh, kyllä tää tästä. Jatkan silti sitkeesti eteenpäin ja TOIVON, että jossain vaiheessa mut palkittaiskin tästä muutoksesta, jonka oon tehny. Mä söin äskenkin lounaaksi kesäkurpitsaa ja pari kananokaretta. Hei haloo! Mä olisin voinut lähteä muiden mukaan buffetpöytään ahnehtimaan! En silti menny. Missä kiitos?
maanantai 24. syyskuuta 2012
Treenit jäi vajaaksi, siispä täysi höyry päälle!
Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille!
Täti kävi perjantaina niin sanotusti radalla. Ei siis missään juoksuradalla, kuten olisi pitänyt, vaan ihan yöelämässä. Tämä oli niin harvinaista herkkua, etten missään nimessä halunnut kieltää itseltäni muutamaa alkoholipitoista juomaa, tietenkin ymmärtäen niissä piilevät kalorit. Mulla ei ole minkäänlaista koukutusta alkoholiin, edes viininlipittämiseen, mihin joillakin tuntuu olevan päivittäinen tarve, joten siiderit eivät olleet mulle edes varsinaisia repsahduksia, enkä pode huonoa omaatuntoa niistä.
Repsahdus sattui tietenkin sitten, kun oli aamuyöstä aika suunnistaa kotia kohti. Kuka askeetti silloin edes pystyy vastustamaan mättöruuan kutsua? En minä ainakaan ja suorastaan hotkaisin kiduksiini puolikaan (HUOM. puolikkaan) pitsan siinä pahaa oloa torjuessani. Kyllä teki niin gutaa!! Ja siis olihan mulla jonkin sortin älli päässä, kun en suostunut kokonaista lättyä syömään.
Tämä kaikki oli puoleltani etukäteen suunniteltua, joten mitään sortumista ei mielestäni käynyt. Sortuminen olisi ollut se, että olisin lauantaina jatkanut samaa linjaa ja ahtanut mässyä naamaan. Vietettiin taas synttäreitä ja herkuteltiin (paitsi minä en!), käytiin uimassa ja ravintolassa (mulle salaatti). Olen todella ylpeä itsestäni, kun pystyin jatkamaan terveellistä linjaa pienestä kapulasta huolimatta.
Nyt on taas vähäksi aikaa siiderit nautittu. Voin entistä ehompana jatkaa painonpudotusta. Teki niin hyvää todistaa itselleni, että pystyn pitämään itseni kärryillä, vaikka vähän antaisi joskus löysiä.
Viime viikko ei mennyt liikuntojen osalta täysin putkeen: tein vain kolme punttistreeniä. Dammit!
vk 38
ti: juoksuohjelman päivä 1
ke: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 2
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 3
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3 uudestaan
Nyt on taas kova halu treenaamaan. En pysty tekemään täydellisesti superdieetin hc-treeniä enää. Siinä odotetaan vähän liian nopeaa kehitystä. Siksipä pidän kiinni tästä sarjasta nykyisillä toistoilla niin kauan kun se tuntuu vielä maistuvan hyvältä (ja sitä se tekee!). Hilaan vastusta rankemmaksi itsekseni vasta sitten kun tunnen olevani valmis siihen.
Ei muuta kun usvaa putkeen ja meno jatkuu! Hikistä treeniviikkoa kaikille lukijoille!
Täti kävi perjantaina niin sanotusti radalla. Ei siis missään juoksuradalla, kuten olisi pitänyt, vaan ihan yöelämässä. Tämä oli niin harvinaista herkkua, etten missään nimessä halunnut kieltää itseltäni muutamaa alkoholipitoista juomaa, tietenkin ymmärtäen niissä piilevät kalorit. Mulla ei ole minkäänlaista koukutusta alkoholiin, edes viininlipittämiseen, mihin joillakin tuntuu olevan päivittäinen tarve, joten siiderit eivät olleet mulle edes varsinaisia repsahduksia, enkä pode huonoa omaatuntoa niistä.
Repsahdus sattui tietenkin sitten, kun oli aamuyöstä aika suunnistaa kotia kohti. Kuka askeetti silloin edes pystyy vastustamaan mättöruuan kutsua? En minä ainakaan ja suorastaan hotkaisin kiduksiini puolikaan (HUOM. puolikkaan) pitsan siinä pahaa oloa torjuessani. Kyllä teki niin gutaa!! Ja siis olihan mulla jonkin sortin älli päässä, kun en suostunut kokonaista lättyä syömään.
Tämä kaikki oli puoleltani etukäteen suunniteltua, joten mitään sortumista ei mielestäni käynyt. Sortuminen olisi ollut se, että olisin lauantaina jatkanut samaa linjaa ja ahtanut mässyä naamaan. Vietettiin taas synttäreitä ja herkuteltiin (paitsi minä en!), käytiin uimassa ja ravintolassa (mulle salaatti). Olen todella ylpeä itsestäni, kun pystyin jatkamaan terveellistä linjaa pienestä kapulasta huolimatta.
Nyt on taas vähäksi aikaa siiderit nautittu. Voin entistä ehompana jatkaa painonpudotusta. Teki niin hyvää todistaa itselleni, että pystyn pitämään itseni kärryillä, vaikka vähän antaisi joskus löysiä.
Viime viikko ei mennyt liikuntojen osalta täysin putkeen: tein vain kolme punttistreeniä. Dammit!
vk 38
ti: juoksuohjelman päivä 1
ke: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 2
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 3
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3 uudestaan
 |
| Tällanen kroppa mullekin plz! |
Nyt on taas kova halu treenaamaan. En pysty tekemään täydellisesti superdieetin hc-treeniä enää. Siinä odotetaan vähän liian nopeaa kehitystä. Siksipä pidän kiinni tästä sarjasta nykyisillä toistoilla niin kauan kun se tuntuu vielä maistuvan hyvältä (ja sitä se tekee!). Hilaan vastusta rankemmaksi itsekseni vasta sitten kun tunnen olevani valmis siihen.
Ei muuta kun usvaa putkeen ja meno jatkuu! Hikistä treeniviikkoa kaikille lukijoille!
perjantai 21. syyskuuta 2012
Puntariperjantai
Tulla tupsahti viikkopunnituksen aika :-) Kerrankin pystyin hyppäämään vaa'alle puhtaalla omallatunnolla, eikä tarvinnut pettyä: painoa on pudonnut viikon takaisesta 1,8 kg eli mulla on tällä hetkellä massaa se 81 kg. Edelleenkin siis ihan järkyttävästi mutta toivottavasti pian pääsen sentään taas seiskalla alkavien kerhoon (ja niin kuin joskus, ei niin kauan sitten, vannoin etten koskaan edes nousisi seiskakymppisiin!!)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Normipäivä, hyvin menee mutta menköön
Vielä on kaksi päivää viikkopunnitukseen. Ihan jo alkaa jännittää, mitä tämä mennyt viikko on saanut aikaan, vai onko yhtään mitään? Kyllä mulla on vahva voittajafiilis, kun olen tehnyt nyt tämän Oma joululahja -haasteen, päättänyt pystyä siihen ja ensimmäinen viikko on sujunut täydellisesti.
Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.
Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.
On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!
Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.
Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.
On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!
maanantai 17. syyskuuta 2012
Makkarat alkaa asettua oikeisiin kohtiin
Mikä siinä onkin, että kun tuntee tehneensä jotain oikein, eikä masua turvota, niin sitä tuppaa vilkuilemaan omaa kuvaansa joka ainoasta heijastavasta pinnasta? Ihanaa! Alan jo pitää omasta kuvastani hihi.. Aikaisemmin makkarankuorena kirrannut mekko näyttää nyt jopa hieman väljältä päällä. I'm on my way.
Lounaaksi meni äsken jauhelihaa, kaalia ja raejuustoa. Nyt ansaitun jälkiruokakahvin kimppuun. Ja jos vähän töitäkin...
Tsemppiä leidit!
Lounaaksi meni äsken jauhelihaa, kaalia ja raejuustoa. Nyt ansaitun jälkiruokakahvin kimppuun. Ja jos vähän töitäkin...
Tsemppiä leidit!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Viikon treenit tehty, fiilis tosi huikee!
Huh hei ja hyvää sunnuntaita! Päivä alkoi aurinkoisena ja hikisellä sd pakaratreenillä salilla. Tekee eetvarttia tehdä sunnuntaina treeniä huoletta kaikesta, toisin sanoen en voisi olla hyväntuulisempi nyt kun olen takaisin kotona ja lounas masussa.
En ole aikaisemmin kertoillut harjoituksistani, joten voisin seuraavassa valottaa hieman ohjelmaani. Pakaratreenini on lempparini, sillä se on kaikista nopein toteuttaa. Se koostuu siis kolmesta jättiläissarjasta, jotka sisältävät kukin 25 toistoa.
Aloitan selänojennuksilla lisäpainoilla.
Sitten lantionnostot selinmakuulla. Pieni pito ylhäällä.
Sitten killeri eli askelkävelyt pitkillä askelilla, 25 per jalka. Vaihtoehtoisesti voin tehdä smithjalkakyykyt, mutta nuo askelkyykyt ovat niin ärsyttäviä, että valitsen ne. Olen voittanut pelkoni niitä kohtaan ja haluan tästä eteenpäin vain parantaa suoritusta ottamalla painot käsiini.
Vatsarutistukset lattialla maaten sekä penkillä maaten niin että ylävartalo taipuu alaspäin.
Lopuksi suorinjaloin maastaveto painoilla. Lisämausteeksi teen oman alavatsasuosikkini eli kirjoitan selinmakuulla jalat suoriksi ojennettuina kirjaimet 1 - 10 ilmaan mahdollisimman isoilla kaarilla.
Tässä vaiheessa olo on kuin märällä rätillä, hiki vaan kirvelee silmissä. Aijai mikä nautinto!
Tein vielä loppuun 15 minuutin juoksuhaasteen ohjelman. Aloitin ohjelman vasta torstaina mutta olen onnistunut tekemään kaikki vaaditut kolme juoksukertaa. Aika rento meininki siinä on näin aluksi. Tänään siis 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, 4 kävelyä, minuutti juoksua ja vielä kolme minuuttia kävelyä. Ihan mukava pieni loppuverryttely lihaskuntoharjoittelun jälkeen. Mitä pidemmälle juoksuohjelma menee sen pidempiä lenkkejä tehdään ja aion tehdä ne jatkossa erikseen aamuisin tyhjään vatsaan. Juoksuohjelman tavoite itselläni on siis pystyä juoksemaan 5 km 12 viikon päästä.
Tässä kooste menneen viikon liikkumisista:
vk 37
ti: sd treeni 1
ke: 50 min. aamukävely
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 1
pe: sd kotitreeni + juoksuohjelman päivä 2
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3
Laitoin sivupalkkiin pienen kalenterin herkuttoman kuukauden kuulumisista. Kolmas päivä tiukkaa seurantaa menossa ja kaikki hyvin toistaiseksi :))
Oikein rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!
En ole aikaisemmin kertoillut harjoituksistani, joten voisin seuraavassa valottaa hieman ohjelmaani. Pakaratreenini on lempparini, sillä se on kaikista nopein toteuttaa. Se koostuu siis kolmesta jättiläissarjasta, jotka sisältävät kukin 25 toistoa.
Aloitan selänojennuksilla lisäpainoilla.
Sitten lantionnostot selinmakuulla. Pieni pito ylhäällä.
Sitten killeri eli askelkävelyt pitkillä askelilla, 25 per jalka. Vaihtoehtoisesti voin tehdä smithjalkakyykyt, mutta nuo askelkyykyt ovat niin ärsyttäviä, että valitsen ne. Olen voittanut pelkoni niitä kohtaan ja haluan tästä eteenpäin vain parantaa suoritusta ottamalla painot käsiini.
Vatsarutistukset lattialla maaten sekä penkillä maaten niin että ylävartalo taipuu alaspäin.
Lopuksi suorinjaloin maastaveto painoilla. Lisämausteeksi teen oman alavatsasuosikkini eli kirjoitan selinmakuulla jalat suoriksi ojennettuina kirjaimet 1 - 10 ilmaan mahdollisimman isoilla kaarilla.
Tässä vaiheessa olo on kuin märällä rätillä, hiki vaan kirvelee silmissä. Aijai mikä nautinto!
Tein vielä loppuun 15 minuutin juoksuhaasteen ohjelman. Aloitin ohjelman vasta torstaina mutta olen onnistunut tekemään kaikki vaaditut kolme juoksukertaa. Aika rento meininki siinä on näin aluksi. Tänään siis 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, 4 kävelyä, minuutti juoksua ja vielä kolme minuuttia kävelyä. Ihan mukava pieni loppuverryttely lihaskuntoharjoittelun jälkeen. Mitä pidemmälle juoksuohjelma menee sen pidempiä lenkkejä tehdään ja aion tehdä ne jatkossa erikseen aamuisin tyhjään vatsaan. Juoksuohjelman tavoite itselläni on siis pystyä juoksemaan 5 km 12 viikon päästä.
Tässä kooste menneen viikon liikkumisista:
vk 37
ti: sd treeni 1
ke: 50 min. aamukävely
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 1
pe: sd kotitreeni + juoksuohjelman päivä 2
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3
Laitoin sivupalkkiin pienen kalenterin herkuttoman kuukauden kuulumisista. Kolmas päivä tiukkaa seurantaa menossa ja kaikki hyvin toistaiseksi :))
Oikein rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!
perjantai 14. syyskuuta 2012
Oma joululahja -haaste
Kansalaiset, medborgare!
Seuraa tiedotus haasteesta, jonka olen asettanut itselleni. Eli kun tästä tädistä ei meinaa tulla timmiä ei sitten millään, on otettava käyttöön menetelmistä parhain: haaste.
Olen kevennellyt elämäntapaani nyt heinäkuun alusta lähtien ilman sanottavaa tulosta, ja vaikka kovasti olen ollut näkevinäni peilissä edistystä, ei vaa'an pirulainen tahdo antaa armoa millään ilveellä. Senttejä on karissut varsinkin navanympäryksestä ihan mukavasti, mutta paino se vain on sitkeässä jumissa ja kuten tällä viikolla, nousussa!
Ja tietenkään, minähän en ole tehnyt mitään väärin. Olen urheillut ja syönyt just oikein eli mitään ei ole tehtävissä vai? No jaa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tulihan tossa mässäiltyä pe - ma aika huolella, ja mitä nyt liikkumiset on tältä viikolta jääneet vähän puolitiehen...
Ei samperi, nyt alkaa kyllästyttää oma selkärangattomuus! Kaikki muut onnistuvat, mutta minä en. Tarvitaan siis ryhtiliike, tarvitaan selkeä tavoite ja palkinto. Nyt on jauhamiset jauhettu ja aletaan hommiin. Saadaan läski lähtemään!
Haaste: 10 kiloa pois ennen joulua. Aikaa n. 14 viikkoa. Karistustahti on täten 700 g viikossa. Tavoite: 72,8 kg.
Teesit:
Seuraa tiedotus haasteesta, jonka olen asettanut itselleni. Eli kun tästä tädistä ei meinaa tulla timmiä ei sitten millään, on otettava käyttöön menetelmistä parhain: haaste.
Olen kevennellyt elämäntapaani nyt heinäkuun alusta lähtien ilman sanottavaa tulosta, ja vaikka kovasti olen ollut näkevinäni peilissä edistystä, ei vaa'an pirulainen tahdo antaa armoa millään ilveellä. Senttejä on karissut varsinkin navanympäryksestä ihan mukavasti, mutta paino se vain on sitkeässä jumissa ja kuten tällä viikolla, nousussa!
Ja tietenkään, minähän en ole tehnyt mitään väärin. Olen urheillut ja syönyt just oikein eli mitään ei ole tehtävissä vai? No jaa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tulihan tossa mässäiltyä pe - ma aika huolella, ja mitä nyt liikkumiset on tältä viikolta jääneet vähän puolitiehen...
Ei samperi, nyt alkaa kyllästyttää oma selkärangattomuus! Kaikki muut onnistuvat, mutta minä en. Tarvitaan siis ryhtiliike, tarvitaan selkeä tavoite ja palkinto. Nyt on jauhamiset jauhettu ja aletaan hommiin. Saadaan läski lähtemään!
Haaste: 10 kiloa pois ennen joulua. Aikaa n. 14 viikkoa. Karistustahti on täten 700 g viikossa. Tavoite: 72,8 kg.
Teesit:
- Aika alkaa nyt eli 14.9. vkolla 37.
- Paino ja mitat joka viikko. En ole aikaisemmin hypännyt vaa'assa (totuuden pelkoa?) kovinkaan usein, mutta nyt on pakko alkaa reagoida pieneenkin nousuun. Muuten tästä ei tule mitään. Tänä aamuna paino oli noussut eli puntari sojotti 82,8 kg. Mittanauha on ollut armollisempi eli senttejä kadonnut.
- Lihaskuntotreeniä noudatan Superdieetin ohjeiden mukaan 4 kertaa viikossa.
- Juoksuohjelma käyttöön Nina Koon haastamana :-) Juoksuohjelman tavoitteena on pystyä juoksemaan 5 kilometriä yhtäsoittoa, ja se pitäisi saavuttaa 12 viikon juoksuharjoittelun jälkeen.
- Painot ja mitat sekä treenisuoritukset kirjaan ylös sivupalkista löytyville sivuille.
- Herkuton kuukausi. Käynnistyy omalla kohdalla nyt eli 14.9. Ei vaan kerta kaikkiaan voi herkutella, jos haluaa laihtua. Minun tapauksessani herkuilla tarkoitetaan myös esim. leipää. Syön sellaisen luvan kanssa 15.10.
- Punnitsen annokset grammalleen. Noudatan ruokavaliossa Superdieetin ruokaohjeita.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Härkää sarvista
Kylläpä on kerrassaan maino olo, kun pääsin aallonpohjasta takaisin satulaan ja sain todistettua tahdonvoimani! Viikonlopun jälkeen oli nimittäin lähellä, että superdieetti jää jalkoihin, kun tuhosin sunnuntaina vielä sipsikulhon sisältöä aivan masentuneena. Mutta tiedättekö mitä? Musta tuntuu, että juurikin tuo ahmimani sokeri ja hiilarisotku olivat syynä tuohon väsähtäneeseen olotilaani. Oli nimittäin aika tutunoloinen tunne tuo aikaansaamattomuus.
Eilen kiskoin itseni punttikselle ja tein tehostetun pakaratreenin. Olin täysin varma, etten tänään pystyisi liikkumaan metriäkään näillä betoniharkoilla, mutta kappas vaan, liekö olleet palautusjuomat vai mitkä avuksi, kun ei tunnu tänään lainkaan pahalta! Jeee!
Laitoin aamulla kellon soimaan kuudelta ja ampaisin aamulenkille. Helkkari, että oli mukavaa "irrotella" jäseniä ja pyöritellä käsivarsia samalla kun porhalsin menemään. Tosin en tiedä teistä muista, mutta välillä mua epäilyttää lähteä aamutuimaan (ja vielä aika hämärällä) koluamaan kaupungin teitä, kun ei sitä koskaan tiedä, mitä ketkuja hiljaisilla kaduilla hiippailee. Yhtenä aamuna nimittäin ohittamastani puskasta pomppasi koditon äijä viinakasseineen kilistelemään ja hoipertelemaan siihen.
Aloitan taas tehoseuraamisen sekä syömisten että liikunnan suhteen. Onhan se nyt kumma, jos ei aikuinen nainen saa paria kiloa tiputettua! Että nih!
Harkitsen jopa pienen haasteen asettamista itselleni. Siitä lisää myöhemmin.
Eilen kiskoin itseni punttikselle ja tein tehostetun pakaratreenin. Olin täysin varma, etten tänään pystyisi liikkumaan metriäkään näillä betoniharkoilla, mutta kappas vaan, liekö olleet palautusjuomat vai mitkä avuksi, kun ei tunnu tänään lainkaan pahalta! Jeee!
Laitoin aamulla kellon soimaan kuudelta ja ampaisin aamulenkille. Helkkari, että oli mukavaa "irrotella" jäseniä ja pyöritellä käsivarsia samalla kun porhalsin menemään. Tosin en tiedä teistä muista, mutta välillä mua epäilyttää lähteä aamutuimaan (ja vielä aika hämärällä) koluamaan kaupungin teitä, kun ei sitä koskaan tiedä, mitä ketkuja hiljaisilla kaduilla hiippailee. Yhtenä aamuna nimittäin ohittamastani puskasta pomppasi koditon äijä viinakasseineen kilistelemään ja hoipertelemaan siihen.
Aloitan taas tehoseuraamisen sekä syömisten että liikunnan suhteen. Onhan se nyt kumma, jos ei aikuinen nainen saa paria kiloa tiputettua! Että nih!
Harkitsen jopa pienen haasteen asettamista itselleni. Siitä lisää myöhemmin.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Leipuri Hiiva ja turvonnut vatsa, röyh
Aah, miten väsyneeltä tunnen itseni. Vietettiin koko viikonloppu synttärihumussa mässäillen ja huolehtien monesta asiasta. Otin varaslähdön herkutteluun tietenkin jo perjantaina ja jo silloin turposin entiseen pöhöttyneeseen kuosiini, jota vastaan tässä taistellaan. Olo ei ollut erityisen ylevä. Jatkoin kuitenkin herkuttelulinjalla lauantain ja sunnuntainkin. Herkuttelulla tarkoitan tässä lähinnä sitä, että kunnon ruoat jäivät väliin ja rahkat ja vihreät salaatit vaihtuivat suolaisiin focaccioihin ja täytekakkuun. En vetänyt övereitä entisaikojen malliin, mutta liikaa kuitenkin, joten olo on ollut äärimmäisen tukkoinen ja ahdistunut.
Olisi ollut täysin mahdollista noudattaa superdieettiä koko viikonlopun, mutta suunnittelun puute (rahkat ja kaikki oleellinen puuttuivat jääkaapista = piti tehdä tilaa leipomuksille) ja väärä ajattelumalli vetivät mut mukanaan.
Tehty mikä tehty, nyt täytyy vaan saada jostain inspis päästä takaisin rattaille. Pyöreä ja turvonnut olemukseni täytyisi saada raahattua punttisalille mahdollisimman pian. Tunnistan erittäin hyvin tämän tunteen, kun "luovutus" ja entiseen paluu ovat vain muutaman väärän valinnan päässä. Yritän tänään muistutella itseäni siitä, miten mahtava fiilis terveellisestä ruokavaliosta ja tiukasta treenistä tulee. Nyt vaan tulta munille!! Jess!
perjantai 7. syyskuuta 2012
Viikonloppuna höllätään
Hip hei, kivaa saada uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan uudet ja vanhatkin!
Tuleva viikonloppu tuo tullessaan syntymäpäiväjuhlia sellaisella mitalla, että tämä mamma meinaa ihan alkaa stressata!! Milloin lasten synttärijuhlista on tullut vanhemmille suorituksen ja näyttämisen paikka??
Nykyisin tuntuu siltä, että tarjottavien ja koristelujen kanssa täytyy hikoilla litratolkulla jo viikkoja ennen hoohetkeä. Varmasti oma äitinikin joutui uurastamaan arkipäivää enemmän, kun järjesti minulle synttäreitä, mutta ei se ihan näin överiä silloin ollut. Meillä oli vuodesta toiseen korvapuusteja ja lakkatäytekakku pöydässä, vaikka kuinka manguin mokkapalojen ja banaanikakun perään. Äiti oli kovasti sitä mieltä, että kakku täytyy tehdä lakoista, tuosta soiden kullasta. Eihän siitä kukaan kaveri pitänyt, eivät olleet tottuneet.
Äh, joka tapauksessa täällä unohdetaan superdieetin kanssa pingottaminen pariksi päiväksi. Saapahan aineenvaihdunta kunnon boostia!!! Kjäh!
Riemukasta viikonloppua kaikille teille!
Tuleva viikonloppu tuo tullessaan syntymäpäiväjuhlia sellaisella mitalla, että tämä mamma meinaa ihan alkaa stressata!! Milloin lasten synttärijuhlista on tullut vanhemmille suorituksen ja näyttämisen paikka??
Nykyisin tuntuu siltä, että tarjottavien ja koristelujen kanssa täytyy hikoilla litratolkulla jo viikkoja ennen hoohetkeä. Varmasti oma äitinikin joutui uurastamaan arkipäivää enemmän, kun järjesti minulle synttäreitä, mutta ei se ihan näin överiä silloin ollut. Meillä oli vuodesta toiseen korvapuusteja ja lakkatäytekakku pöydässä, vaikka kuinka manguin mokkapalojen ja banaanikakun perään. Äiti oli kovasti sitä mieltä, että kakku täytyy tehdä lakoista, tuosta soiden kullasta. Eihän siitä kukaan kaveri pitänyt, eivät olleet tottuneet.
Äh, joka tapauksessa täällä unohdetaan superdieetin kanssa pingottaminen pariksi päiväksi. Saapahan aineenvaihdunta kunnon boostia!!! Kjäh!
En aio ylenpalttisesti sortuilla mutta vähän meinaan maistella leipomuksia, kun niitä kerran on jo alkuviikosta lähtien tullut paisteltua. Paino ei tällä taktiikalla putoa grammaakaan, saattaa jopa käydä päinvastoin! No olen kuitenkin tyytyväinen, kun sain tänään kiskottua naftit farkut jalkaan, eivätkä ne sanottavammin enää purista.
torstai 6. syyskuuta 2012
Täti siivosi blogiaan
Heippa kaikille!
Tämä täti päätti vähän siivota täällä blogissa ja karsia ylimääräisen pois. Tässä kaiken kiireen keskellä tekisi mieli näperrellä blogin ulkoasun kanssa kauemminkin, mutta arjessa täytyy välillä priorisoida asioita, kuten työtä ja perhettä. Niin ja kuntoilua.
Superdieetin kolmas viikko on puolessa välissä ja olen pysytellyt menossa mukana. Eilen tosin tein syrjähypyn ruokavaliosta, kun mieheni väsäsi meille illalliseksi halloumipitat. En todellakaan halunnut edes vastustella vaan ahmin komeuden kerralla kitaan. Hyvää oli! Ei morkkiksia... Ja sitä paitsi pitihän ne päivän hiilarit jostain haalia kasaaan.
Vaakaa enkä mittanauhaa en edes kuvittele nyt kaivavani esiin. Yritän näin välttyä mahdollisilta pettymyksiltä ja pitää vaan hyvän flown päällä.
Lihaskuntotreeniä on kiristetty superdieetissä pykälän kovemmaksi, mutta sinnikkäästi painan sarjat loppuun. Olen ollut huomaavani, että hauiskääntöä tehdessäni näyttäisi pikkasen muodokkaammilta kädet. Tarkoitan vähemmän pullamaisilta. Pienten edistysaskelten näkeminen (tai edes kuvittelu) antaa niin paljon lisätsemppiä!!
Näin tällaisen jogurttinappiohjeen, ja ajattelin tehdä näitä silloin kun muulla perheellä on karkkipäivä ja itsekin kaipaan jotain hyvää :-) Eli jogurttia (tai ehkä rahkaa?) pursotetaan alustalle, joka laitetaan pakkaseen jähmettymään ja a vot!
Hyvää torstaita kaikille!
Tämä täti päätti vähän siivota täällä blogissa ja karsia ylimääräisen pois. Tässä kaiken kiireen keskellä tekisi mieli näperrellä blogin ulkoasun kanssa kauemminkin, mutta arjessa täytyy välillä priorisoida asioita, kuten työtä ja perhettä. Niin ja kuntoilua.
Superdieetin kolmas viikko on puolessa välissä ja olen pysytellyt menossa mukana. Eilen tosin tein syrjähypyn ruokavaliosta, kun mieheni väsäsi meille illalliseksi halloumipitat. En todellakaan halunnut edes vastustella vaan ahmin komeuden kerralla kitaan. Hyvää oli! Ei morkkiksia... Ja sitä paitsi pitihän ne päivän hiilarit jostain haalia kasaaan.
Vaakaa enkä mittanauhaa en edes kuvittele nyt kaivavani esiin. Yritän näin välttyä mahdollisilta pettymyksiltä ja pitää vaan hyvän flown päällä.
Lihaskuntotreeniä on kiristetty superdieetissä pykälän kovemmaksi, mutta sinnikkäästi painan sarjat loppuun. Olen ollut huomaavani, että hauiskääntöä tehdessäni näyttäisi pikkasen muodokkaammilta kädet. Tarkoitan vähemmän pullamaisilta. Pienten edistysaskelten näkeminen (tai edes kuvittelu) antaa niin paljon lisätsemppiä!!
Näin tällaisen jogurttinappiohjeen, ja ajattelin tehdä näitä silloin kun muulla perheellä on karkkipäivä ja itsekin kaipaan jotain hyvää :-) Eli jogurttia (tai ehkä rahkaa?) pursotetaan alustalle, joka laitetaan pakkaseen jähmettymään ja a vot!
Hyvää torstaita kaikille!
maanantai 3. syyskuuta 2012
Kolmas viikko superdieettiä alkaa
Seuraa nopeaakin nopeampi päivitys. Superdieetin kolmas viikko alkaa tänään, ja motivaatio on edelleen vähintäänkin 100 %. Olen pysynyt orjallisesti ruokavaliossa ja liikuntasuunnitelmassa, joten olen tehnyt parhaani. Pomppasin tänään vaakaan, joka antoi tuloksen 81,5 kg. Käyrä osoittaa onneksi alaspäin eli voin olla tosi tyytyväinen.
Mulla pyörii ajatukset jo superdieetin jälkeisessä ajassa, ja olen harkitsemassa sd extraan osallistumista. Uskoisin sen auttavan tässä elämäntaparemontissa ja ajatusmallien uudelleen järjestämisessä.
Olen sitä paitsi täysin retkahtamassa kuntoilukoukkuun. Veri vetää punttikselle ihan koko ajan :-) Superdieetin kolmas viikko tuo mukanaan rankemman punttissetin, mistä olen ihan että jeeee!
Joka tapauksessa, tavoitteeni on saada 8-10 kg pois ennen vuodenvaihdetta! Onko haastettava vai ei?!?
Mulla pyörii ajatukset jo superdieetin jälkeisessä ajassa, ja olen harkitsemassa sd extraan osallistumista. Uskoisin sen auttavan tässä elämäntaparemontissa ja ajatusmallien uudelleen järjestämisessä.
Olen sitä paitsi täysin retkahtamassa kuntoilukoukkuun. Veri vetää punttikselle ihan koko ajan :-) Superdieetin kolmas viikko tuo mukanaan rankemman punttissetin, mistä olen ihan että jeeee!
Joka tapauksessa, tavoitteeni on saada 8-10 kg pois ennen vuodenvaihdetta! Onko haastettava vai ei?!?
tiistai 28. elokuuta 2012
Takaisin ruotuun
Sain eilen keittiövaa'an ja pääsin ahertamaan keittiössä pakasterasioiden kimpussa. Todella huojentavaa, kun mulla on pakasteessa nyt takuuruoat valmiina, sillä suunnittelemattomuus aikaan saa ainakin mulla repsahteluja.
Treenitavoitteessa on pysytty hyvin. Alan päästä taas superdieetin makuun, yes!
Jos jossain vaiheessa saan hetken vapaa-aikaa ja koneen eteeni, tavoitteeni on muokata blogin ulkoasua sivistyneemmän näköiseksi ja jatkossa lisätä kuviakin tänne. Kaiken kattava järjestelmällisyys ja suunnittelu auttavat näissä elämän ruuhkavuosissa :-)
Treenitavoitteessa on pysytty hyvin. Alan päästä taas superdieetin makuun, yes!
Jos jossain vaiheessa saan hetken vapaa-aikaa ja koneen eteeni, tavoitteeni on muokata blogin ulkoasua sivistyneemmän näköiseksi ja jatkossa lisätä kuviakin tänne. Kaiken kattava järjestelmällisyys ja suunnittelu auttavat näissä elämän ruuhkavuosissa :-)
maanantai 27. elokuuta 2012
Luovutusmieliala hiiteen!
Hitto soikoon. Olen elävä esimerkki ihmisestä, joka saarnaa muuta ja tekee toista. Paasaan aina sitä, ettei vaa'assa kannata käydä liian usein, se vain masentaa. Mittanauhaan se on luottaminen!
Ensimmäinen superdieettiviikko hurahti ohi ja putosin jo junasta.
Tein lauantaina sen virheen, että astuin puntariin. Painonpudotus vaivaiset kaksisataa grammaa. Mieli musteni oitis ja aloin heittelemään suuhuni kaikkea kiellettyä, kuten leipää ja täytekakkua (lapseni synttärit). Marssimme paikalliseen uuteen ruokaravintolaan ja jo mennessä pauhasin miehelleni, että tämä täti ottaa nyt kyllä ravintolan suurimman pihvin, sen verta v*tutti. Ja niin tein: pasta-annos kera maukkaan leivän ja illalla vielä 150 g karkkipussi palan painikkeeksi.
Viikonloppu oli siis täydellinen fiasko. Jatkoin sunnuntaina hyväksi todettua linjaa ja söin vadelmapiirakkaa ja jäätelöä, nam nam.
Olen syyttänyt superdieetin alun epäonnistumista mm. seuraavista syistä: synttäreitä (ja näitä tulee olemaan vielä kolmet seuraavien viikkojen aikana. Ja siis: itseni järjestäminä! Leipoja: minä!), keittiövaa'an puutetta (en voi mitata tarkkoja annoksia), ajan puutetta (mieheni haluaa myös treenata) sekä rahanpuutetta (pakko pärjätä minimirahalla eli paljon hiilareita).
Kaikista suurin syypää olen toki minä itse.
Päätän aloittaa superdieetin noudattamisen orjallisesti heti vaa'an hankittuani. Kuntosalikortinkin sain uusittua, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys, joten treeniä voin ainakin jatkaa ohjeen mukaan. Täytyy nyt ottaa kaikki superdieetin ohjeet talteen, jotta voin tehdä projektin viikon tai pari jälkijunassa. En kyllä suostu asemallekaan jäämään.
T. Löysä täti
P.S. Mittanauhalla mitattuna olen kyllä laihtunut jo sentin pari joka puolelta :-)
Ensimmäinen superdieettiviikko hurahti ohi ja putosin jo junasta.
Tein lauantaina sen virheen, että astuin puntariin. Painonpudotus vaivaiset kaksisataa grammaa. Mieli musteni oitis ja aloin heittelemään suuhuni kaikkea kiellettyä, kuten leipää ja täytekakkua (lapseni synttärit). Marssimme paikalliseen uuteen ruokaravintolaan ja jo mennessä pauhasin miehelleni, että tämä täti ottaa nyt kyllä ravintolan suurimman pihvin, sen verta v*tutti. Ja niin tein: pasta-annos kera maukkaan leivän ja illalla vielä 150 g karkkipussi palan painikkeeksi.
Viikonloppu oli siis täydellinen fiasko. Jatkoin sunnuntaina hyväksi todettua linjaa ja söin vadelmapiirakkaa ja jäätelöä, nam nam.
Olen syyttänyt superdieetin alun epäonnistumista mm. seuraavista syistä: synttäreitä (ja näitä tulee olemaan vielä kolmet seuraavien viikkojen aikana. Ja siis: itseni järjestäminä! Leipoja: minä!), keittiövaa'an puutetta (en voi mitata tarkkoja annoksia), ajan puutetta (mieheni haluaa myös treenata) sekä rahanpuutetta (pakko pärjätä minimirahalla eli paljon hiilareita).
Kaikista suurin syypää olen toki minä itse.
Päätän aloittaa superdieetin noudattamisen orjallisesti heti vaa'an hankittuani. Kuntosalikortinkin sain uusittua, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys, joten treeniä voin ainakin jatkaa ohjeen mukaan. Täytyy nyt ottaa kaikki superdieetin ohjeet talteen, jotta voin tehdä projektin viikon tai pari jälkijunassa. En kyllä suostu asemallekaan jäämään.
T. Löysä täti
P.S. Mittanauhalla mitattuna olen kyllä laihtunut jo sentin pari joka puolelta :-)
torstai 23. elokuuta 2012
Sataa sataa ropisee
Melkein alkoi ärsyttää aamulla, mutta nyt on kaikki ok. Nousin taas kukonlaulun aikaan mennäkseni punttikselle tekemän superdieetin kakkostreenin. Taivaalta tuli vettä vaakasuorassa, joten päätin ottaa pyörän taittaakseni (aika lyhyen) matkan nopeammin ja rymysin pyöräkellarissa hyvän aikani. Punttiksen ovelle päästyäni huomasin salin olevan kiinni (very nice..) ja eläneeni jo syyslukukauden aukioloajoissa. Että ei kun takaisin kotiin.
Oli sen verran kova halu päästä treenaamaan, että tempaisin kotitreenin olohuoneen matolla muun perheen vielä nukkuessa. Avot! Päälle vielä rahkasessiot marjojen ja leseiden kera ja niin sitä taas päästiin uuden päivän alkuun. Ihan mahtava tunne, että "pakolliset" liikkumiset on jo tehty ja torstai vasta alussa :-)
Pakko kyllä tunnustaa yksi asia: lapset ovat painostaneet leipomiseen jo varmaan pari viikkoa ja niin päädyimme eilen voisilmäpullien tuoksuvaan maailmaan. Vastustin aluksi kiusausta maistaa tuotoksia, mutta kun keittiö oli siivottu roiskeista ja mamma sai istahtaa alas... otin yhden pullan kahvin kanssa! Sitten... otin vielä toisenkin... ja illemmalla nappasin vielä kolmannen (pienen pienen), kun linnoittauduin telkun eteen.
Oli sen verran kova halu päästä treenaamaan, että tempaisin kotitreenin olohuoneen matolla muun perheen vielä nukkuessa. Avot! Päälle vielä rahkasessiot marjojen ja leseiden kera ja niin sitä taas päästiin uuden päivän alkuun. Ihan mahtava tunne, että "pakolliset" liikkumiset on jo tehty ja torstai vasta alussa :-)
Pakko kyllä tunnustaa yksi asia: lapset ovat painostaneet leipomiseen jo varmaan pari viikkoa ja niin päädyimme eilen voisilmäpullien tuoksuvaan maailmaan. Vastustin aluksi kiusausta maistaa tuotoksia, mutta kun keittiö oli siivottu roiskeista ja mamma sai istahtaa alas... otin yhden pullan kahvin kanssa! Sitten... otin vielä toisenkin... ja illemmalla nappasin vielä kolmannen (pienen pienen), kun linnoittauduin telkun eteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)